- Haluatko, että teen Sulle jotain magneeteista? (5v.)

- tee vaan (äiti)

- no tässä se on (5v.)

- mikä se on? (äiti)

- Konepistooli (5v.)

- Mua kiinnostaa tällä hetkellä evoluutio, merirosvot ja aseet. (5v.)Tähän voisi lisätä viikingit. 5v. on myös Mauri Kunnas-fani.

Magneeteista syntyy hienoja kivääreitä.   Äiti kysyy, mitä kaikkia aseita on: Pistooli, konepistooli, pumppuhaulikko, ilmakko,  tykki, mörssäri, liekinheitin, kanuuna, miekka, sinko( huono pyssy kuulemma, koska sillä voi ampua yhden kerran ja pistoolilla kuusi, riippuu siitä, montako panosta laittaa, haulikko on pistoolia tehokkaampi opastaa 5v) 

-  Pirkko. K. Koskinen on kuollut syöpään (5v.vakavana, kuuli telkkarista)

- mä luulin, että sairauksiin kuoltiin vaan ennen vanhaan, kun ei ollut lääkkeitä.  (pohdinnan  surullista jatkoa)

Seuraavana päivänä kevyempi teema:

- sit toi isoveli varmaan pelaa mun kanssa, kun mä kuolen vanhuuteen (5v. traagisena)

  Täpötäydellä  sairaalan  parkkipaikalla  pörrätessämme saimme "sedältä" paikan ja hänen parkkilippunsakin . Joku aika sitten  jäimme autolla vähän kiinni,  ja toinen  "ihana mies"  tuli  iloisesti auttamaan. On ne ihmiset (miehet) vaan niin ihania välillä. 

 - Tulisiksä mun lapsen synttäreille sit, kun mä oon iso? (5v.)

- juu, jos sä vaan haluat kutsua (äiti)

-  luuletko, että sä haluaisit lapsia sitten isona? (äiti)

- Joo, eikös se niin ole, että sitten otettas vaimo (5v.)

- niin, aika usein käy niin, joku voi  kyllä haluta elää yksinkin tai vaikka kissan kanssa. Pitäs rakastua ja haluta elää jonkun kanssa. (äiti)

- mitä sitten, jos se vaimo kuolee ennen isää?5v)

- Jaa kuolee? (äiti)

- niin vanhuuttaan (5v.)

- niin kyllähän sitä ihminen voi vanhuuttaan kuolla (äiti)

- mutta jäähän ne lapset sitten (5v.)

  Veden seassa pesuainetta ja etikkaa= silmätipat 5v. mielestä

 - höh, tossa laulussa kyllä narrataan  (5v.)

- ai miten niin?

- no ei se aurinko laske puiden taakse vaan ilmassahan se on. (5v)

"Minun ystäväni on kuin villasukka, joka talvella lämmittää..."

Aurinko laskee puiden taakse ja saa taivaan punertamaan.  Tässä nyt joku menee pieleen, voi lauluntekijä voivoivoi. Aika söpö laulu kyllä, vaikka 5v. tuomitsi. 

- Onko sun lasi muuten puoliksi täysi vai tyhjä? (äiti ja 5v.)

- mun lasi on rikki. (isi)

- onhan sulla silmälasit!  (5v.)

VALMISTA KAPU!            (5v. isille asiassa kuin asiassa)

- toi yksi juontaja kysyi telkkarissa, kummasta luopuisit mieluummin, seksistä vai facebookista. (11v.)

...mulle toi olis aika vaikee kysymys, koska en välitä kummastakaan yhtään... (11v. jatkaa)

 RUUMIINOSAPALLO

- Ei tää ole jalkapallo (11v. ojentaa 5v. pallonheitossa)

- se onkin takapuolipallo (5v.)

- Tää pallo on märkä (11v)

- ei ehkä olis kannattanu pestä käsiä (5v. syyllisenä)

 5v. sai uudet luistimet, pyysin 11v. ottamaan kuvan. Hän teki työtä käskettyä ja kuvassa oli hieno 5v naama. Pitää näkyä luistimet, huomautin. Seuraavassa kuvassa oli sitten luistimet. Ethän sä sanonut, että pitää näkyä naama. (11v) Missä porukassa sorvatar elää? 

- matkaan menneisyyteen

(5v. ahdistuneena,  kun Putous pätkii)

- Simo unelmoi siitä, että pääsisi karkuun ja saisi pyydystettyä strutsin. (5v.)

- Eikö yhtään pienempää? (äiti)

- Kobra olisi liian vaarallinen. (5v.)

 - Historiaan

 - Missä päin se ikkuna menneisyyteen on? (5v. bongaa salamana käsitteen luonto-ohjelmasta)

- kilpikonnassa, jos on ikkuna menneisyyteen, se on  kyllä Archelon. (5v. jatkaa, kun äiti sanoi, että tavallaan kilpikonnakin on ikkuna menneisyyteen, ja tästä  aihepiiristä innostuttiinkin vallan, yllättäen)

- Simossa (kissatyttö) on ikkuna menneisyyteen ja se on Smilodon. (5v. sekä joku vaikea elukka, jota äiti ei osaa kirjoittaa)

5v. ei erityisemmin välitä leikkaamisesta, joten lapsiperheen askartelutehtävänä tietenkin leikkasimme tänään lehdestä presidenttiehdokkaiden kuvat ja teippasimme ne paperille. Äidin nukketeatterin siivittämänä. Tämä olikin hauskaa 5v.mielestä ja oppi saman tien, kuka on Paavo ja kuka  Eeva tai Pekka. Keskustelimme, kiipesikö Sauli aikoinaan puuhun vai sähkötolppaan pelastuessaan ja kuinka Paavo komentaa uimahallissa hitaita (sori Paavo). Lueskelimme myös vanhaa Aapisen lukukirjaa (1938) ja vanhoja opettavaisia satuja. Muistan lukeneeni noita Aapisen lukukirjoja paljon lapsena...

- Joskus palomies sanoi silloiselle yksivuotiaalle "eikös olekin hassu hattu mulla"

- Se on kypärä, totesi  totuuden torvi 1v. 

Hyvää uutta vuotta hyvät ihmiset. 

-kuluuhan se hammaspeikkojen aika tuossa hiekka-astiassakin.  (5v. ajan kulumisesta, tiimalasi näyttää hammaspesun ajan, äiti yritti alunperin selittää, mikä on toissapäivä ja yleensä ajan kulumisesta)

BRAVO!

5v. huusi lasten altaasta sedälle, joka hyppäsi takaperin ja teki voltin. 

11v. käsitekarttaa äidinekielen aineessa: Hän kirjoitti seikkailukertomuksen, jonka lopussa "pahikset eivät enää koskaan hyökänneet perheen kimppuun, koska isällä oli "yhden miehen armeija" ja äiti oli "parantaja", heh olemmeko me kenties antaneet vaikutteita. Luontokuvaukseen piti taas kerätä huomioita metsästä kaikilla aisteilla ja niinpä se päättyy, kuinkan muuten kuin koiran kakan haistamiseen: HYI OLKOON SE HAISI HIRVEÄLLE.

• 11v. sai dipolomin koulusta "vuoden vaikuttaja"
• vaikuttanut innostuneella ja oma-aloitteisella asenteellaan koulun ilmapiiriin. Koulun oppilaat olivat äänestäneet ja joku toinenkin  luokka oli kuulemma äänestänyt pelkästään juuri  11v. Hän ei tiennyt miksi. 
• Hmmm. Mitä se lapsi puuhailee koulussa? Onpas mörökölli kiltti kaveri oikeasti.  11v. kyllä ehkä pelastaa aikoinaan  nuoreksi kasvaneen tulisen herkkis- 5v:n  vaikeuksista...  Tosin 5v. on luvannut ottaa iisisti.  Kuten 11v. myös, jolla murrosikä kolkuttelee ja  Sarkasmi huutelee.

- mä haluisin kysyä siltä, joka tupakan keksi, että mitä se oikein ajatteli. Sillä oli varmaan tärähtäneet aivot. (5v.)

jatkaa hetken kuluttua uimahallin portailla

- mä haluisin jakaa joka puolelle sellasia kylttejä, että ei saa polttaa tupakkaa.

Tupakoiva vanha setä hymyilee leveästi  tuhkakupin vieressä. 

-Tiedätkö miksi Rooman kuningas on tapettu jo? (5v.)

- no?

- Se käyttäytyi huonosti. (5v.)      ja ilmeisesti "olipa kerran keksijät "tai "olipa kerran ihminen" taustatietona 

 Onkohan tää meidän astiakaappi kirottu? (5v.)

- ai miten niin? (äiti)

- siitä kuuluu outoa ääntä, kun avaa oven

- kukaan ei välitä musta tässä talossa (5v. traagisena hetkenä)

5v. oli hyvin onnellinen käytyään jalokivigalleriassa ja saatuaan sieltä hietahain hampaan.  Fossiilitaulu olisi ollut kiva, mutta ihan 200 euroa ei sijoitettu.

 -Presidentti pitää muuten juhlat itsenäisyyspäivänä. (äiti)

- Ollaanko mekin menossa sinne (5v.)

                 Voi Tarja, unohdit kutsua meidät...

- veli uskoo, että vesi on kirkasta (5v. halveksivasti)

-ai? (äiti)

- mutta se on sinistä! (5v.)

 - entäs hanasta tuleva vesi? (äiti)

- no se on kirkasta. (5v.)

- ja tiedätkö, minkäväristä vesi on sitten, jos siinä on planktonia? (5v.)

no? (äiti)

 - vihreetä. (5v.)

- onks tää muuten huono vitsi: kaks+kaks+kakka? (5v.)

- on se vähän (äiti)

- ai, no entäs tää: kaks+kaks+pissa? (5v.)

 Kuka keksi Jatimaticin? pohtii 5v.

Se oli Jaana Matikainen. Vastaa itse hetken mietittyään. Terveisiä vaan  paljon Jaanalle. 

- se, joka keksi kellon, keksi myös aikapommin. (5v.) Hyvin ajateltu, vaikka en tiedä, mistä tämäkin tieto on peräisin, omaa päättelyä vai onko hän kuullut tämän. 

Kuka keksi dynamiitin, kuka keksii ruudin, kuka keksi kellon, hmmm. Kai se on kirja esiin kaivettava äidinkin. Onneksi 5v. tietää, että kiinalaiset ovat keksineet melkein kaiken. Hyvä Kiina. 

Nainen on biologinen ihme:

puoliksi koira ja puoliksi arkeologi

jos se ei hauku, se kaivelee menneitä

(sorvatar itse luki tämän jostain blogista ja halusi omaankin blogiin)

 Eikös Miinassa ja Manussa sanottu, että auta aina pienempiä? (5v.)

              ( tilanne: äiti ei auttanut riisumisessa)

 - kumpikin vastaus on oikein. (viisivuotias)

Yleistä keskustelua ensiavusta ja tukehtumisesta (äiti ja 11v.). Viisivuotias kuuntelee, pohtii:

- jos sä meinaisit tukehtua makkaranpalaan, niin mä heittäisin sua lentopallolla selkään. Niin, että se makkaranpala lähtis kurkusta. (viisivuotias)

            Turvallista  siis. 5v. ylitti   välinpitämättömyyden/paniikin, hän ainakin yrittäisi toimia.

-Tiedätkö, miten ennen tehtiin mustekyniä? (viisivuotias)

- no? (äiti)

- no, ammuttiin ensin lokki hirvikiväärillä ja sitten otettiin se sulka. Mustekalasta, sieltä valtamerestä otettiin muste.

ok. (äiti)

Äiti totesi, että on ruotsalaisuuden päivä:

- Hmmm. Tuolla naapurissa liehuu kuitenkin Suomen lippu.  (viisivuotias)

 mikä on raaka-aine? (viisivuotias)

äiti kertoo  esimerkkejä, vastaa mm. kysymykseen, miten puusta voi tehdä paperia.

- kuule, jos mä tekisin kaurapuuroa, niin tiedätkö, mitä laittaisin siihen raaka-aineeksi. (viisivuotias)

- no? (äiti jännittyneenä & ilahtuneena, kaveri hoksasi, keksi esimerkin)

- Porkkanaa     (viisivuotias)

Hei, kuka se sun kaveri oli siellä avaruudessa? (viisivuotias innoissaan)

- Sonja Saturnuksesta (äiteen "hyvä" vitsi, joka 5v. mieltä kovin kiehtoo, taisi kysyä, voiko avaruudessa olla jalattomia lohikäärmeitä alunperin)

- mitä se tekee siellä avaruudessa? (5v.)

- no,  pitää ilmapiiristä. (äitee)

 Tiedätkö, mikä hyvä puoli oli neanderthalilaisen ihmisen ajassa? (viisivuotias)

- no, mikä (äiti)

- silloin sai maalata ja piirtää seinille. (viisivuotias)

  (Opettaja 11-vuotiaan aineesta. 11v. sai kympin ja voi, mami on onnellinen  "pikkuisesta", pikkuisesta kirjoittajapojastaan. )

 Piirtäminen on hyvin vastenmielistä viisivuotiaalle... Ollut aina.

-voitko piirtää mulle prinsessan? (äiti)

- en mä osaa, mutta voin piirtää syyhypunkin. Sekin on hieno. (5v.)

Äiti piirtää prinsessansa,  viisivuotias piirtää viereen syyhypunkin. Viisivuotias piirtää ystävällisesti syyyhypunkin  vielä paperillekin, liitutaulun lisäksi.  Kai tämä kelpaa neuvolan tädille:)

(Ehkä me pulliaiset olemme tällaisia "syyhypunkillisia" kuninkaallisia. )                      (pohtii äiti)

- Eiks ole olemassa sellainen elukka kuin Lumikki?(viisivuotias)

- me mennään hauskuuden portaita (viisivuotias liukuportaissa)

        - nuo ovat tylsyyden portaat (vieressä olevat tavalliset)

- Tiedätkä, mitä tarkoittaa, kun sukupuusta on pudonnut oksa? (viisivuotias)

- no mitä (äiti)

- sitä, että joku on kuollut. (viisivuotias)

- oletko kiitollinen sormikkaista, jotka sait? (äiti)

- olen kiitollinen sitten kun pakkaset tulevat (11v)

- moi Sanna!    (viisivuotias tekee kiusaa velipojalle)

 Sorvattarella on   aihepulaa, sorvatar rakastaa edelleen kirjoittamista ja kirjoittaa  pitkän tarinan mielellään. Kompastuskivi on Aihe. Niitä joskus löytyy tuosta vaan...  Nyt on köyhää, niin köyhää aiheiden suhteen, luovuus on vessassa ehkä.   Jos joku keksii hyviä aiheita, niin voi kommentoida (hymiö kirjallisena, koska sorvatar ei niistä edelleenkään tykkää, vaikka hienosti  ymmärtää).

Onneksi tuleva viisivuotias sentään kommentoi joka päivä niin paljon, että niistä voisi pitää oman bloginsa. 11v. on myös niin sarkastinen kaveri, että huh, kehen se on tullut. Halusimmeko tätä, ja Mitä 11v. sanoo parin vuoden päästä  Meistä...

 Simo kommentoi miau.  Ja me juoksemme, jotta sen olisi hyvä. Miau.  Juttuja siis tulee jatkossakin...  Laatu toteutuu tai etsii itseään. 

Lapsiperheen totta: Hirveä Pamaus ja kuuluu nopea  "ei mitään tapahtunut"- kommentti. Molemmat lapset ovat toteuttaneet tätä. Yleensä aikuinenkaan ei kaipaa kummastelijaa, kun kaikki menee pieleen, repeilee ja rikkoilee, vaikka yritys on hyvä... 

- Sulla on kyllä tosi outo huumorintaju. (11v. äidille)

- Auttaaks toi jotain, kun sä puhut englantia? (11v. äidille, joka "kiljuu" nelivuotiaalle I don`t know.)

- miten pilvet syntyy? Miksi pihka kovettuu vedessä? Mitä aineita ihmisessä on?  Miten salama syntyy? Mitä sähkö on? Jos vesi ja laava sekoittuu, syntyy smaragdi, montako astettä lämmin laava on... Jne. 

 - nelivuotias isoveljelle, joka ei tuonut mehua. Epätaaninen=epäempaattinen

- Kiinassa on ihan järettömästi jumalia. (nelivuotias)

 - Tiedätkö, mistä kalakukko sai nimensä? (nelivuotias)

- no, en kyllä (äiti)

- no siitä, kun Atlantin valtameren yli meni sellainen silta ja siinä oli raiteet. Mutta ne oli liukkaat, ne raiteet. Siinä junassa oli viimeisessä vaunussa niitä kalakukkoja, se oli höyryveturi. Mutta tiedätkö, se juna suistui sitten kiskoilta. Se luiskahti sitten takaisin raiteeelle, kun kuski soitti puhelimella palokunnalle ja poliisille.  Mutta ei se junan kuski haavoittunut. Se juna nostettiin nosturilla ylös. Sitten se jatko matkaansa. 

- Minne ne kalakukot oli matkalla?

- No, Tyyneen valtamereen, sinne Kiinaan.  Ne kalakukkoleivät säily.  Tai muutamia meni Suomeenkiin, ja muutamia Tyynenmeren rannikolle. 

- ota siitä tonnikalaa, siinä on paljon proteiinia. (nelivuotias kissalle)

- tiedätkö mitä pitää tehdä, jos joutuu tyrannosauruksen hampaisiin? (nelivuotias)

- no en (äiti)

- lyödä sen sokeaan pisteeseen!  (nelivuotias)

- missä sillä on sokea piste? (äiti)

- en mä vaan tiedä. (nelivuotias)

- Tiedätkö, mikä on siittiösolu? (nelivuotias)

ja jatkaa erittäin tarkan kuvauksen, kuinka niiden pitää ylittää vaikea esterata ja kuka menestyy kohdun uumenissa. Kromosmien tumat sun muuta . Äitihenkilö  ei osaisi itsekään kuvata noin tarkasti, joten kiitos vaan olipa kerran elämän setä.

- miksei Simolla ole ollut kissarokkoa? (nelivuotias)

- en minä tiedä, ei kai sitä kaikille kissoille tule. (äiti)

- niin, Simolla on yksi sairaus.

- ai?

- Hepulihulluuskohtaus yhdeksältä

(pitää paikkansa, että kissanpentu villiintyy yhdeksältä)

Sä olet ton Mona Lisan näkönen (nelivuotias äidille)

- mitähän säkin muistat mun opetuksista sitten aikuisena? (äiti yksitoistavuotiaalle)

- sen, että katso Mona Lisaa (yksitoistavuotias)

        ei huono opetus, elämässä pärjännee.

Taustana se, että postista tuli mainoskuoressa sellanen Mona Lisa- taidekuva ja se onkin nyt vessan ovessa. Jotain iloa ja lämpöä  aamuun. 

 - voi itku, pitkikö sen tehdä niin (äiti)

. MUUTEN, mikä on hautausmaa?(nelivuotias)

- haluatko nähdä sen kuvan? (äiti selitettyään)

- juu, haluan, haluan

- no tässä (netti auki)

- missä ne hämpynseitit on?

- jaa mitkä?

- no ne hämpynseitit, niitä on hautausmaalla. (nelivuotias)

- Tiedätkö muuten, mistä maailman suurin rukoilijasirkka sai nimensä? (nelivuotias)

-  no en

- siitä, kun se on maailman suurin rukoilijasirkka. (nelivuotias)

 - minä olen vähän kipeä (nelivuotias)

- ai, mikä sulla on kipeä

- kurkku ja aivolisäke

- kuka on siis kaikkein kaunein...

                       Karua ja ankeaa tämä kuninkaallisten morsiamien ulkonäön ja pukujen vertaileminen ja siitä Äänestäminen. Toki ovat                                ruotimiseen tottuneet, mutta  onhan hääpäivä hääpäivä. Ja sitten tämä, kuka On raskaana ja kuinka nopeasti, saiko joku keskenmenon tai onko jollakulla vaikeuksia saada lapsia nuoruuden anoreksian tai vastaavan takia...   (äiti)

- onko teidän autossa peräkoukkua?

- ei, meidän autossa on pakoputki (nelivuotias)

TULEVAISUUS

- mikä on tulevaisuus? (nelivuotias)

. no, se on sitä, että kun sä kohta menet vessaan. Sitten, kun sä oot käynyt vessassa, se on menneisyyttä (yksitoistavuotias)

- hei sä valitat aina, sellaisista asioista, joissa me ei voida mitenkään auttaa sua. Valita sellaisesta, missä me voidaan auttaa. (yksitoistavuotias antaa elämänohjeita nelivuotiaalle)

- miks sä luulet, että muuttuisin murrosikäisenä täysin? (yksitoistavuotias ei  ala  kertomansa mukaan polttaa koskaan tupakkaa tai käyttää huumeita)

- no, joillain voi joskus mennä kaikki pieleen murrosiässä.(äiti)

- ai niin kuin sulla vai (11v.) 

MITÄ NÄISTÄ VOI HEITELLÄ?

 LENTOPALLOA

JÄÄTELÖPALLOA

KOOKOSPALLOA (PÄHKINÄÄ)

MAAPALLOA

POLTTOPALLOA

HEDELMÄPALLOA

nelivuotiaan vitsi, tarkensi itse tuon pähkinän. Siitä vaan tarkistamaan omat kyvyt. ..

-mitä tarkoittaa lahjakas?

- se on onnellinen ja sillä on paljon lahjoja. (nelivuotias)

- miksi valaita pyydetään, vaikka ne on rauhoitettu? (nelivuotias ja moraali)

- miten puuman dna-ketju muuten menee?              (nelivuotias)

- entäs sitten aminohapot                 (jatkokysymys pitkän keskustelun jälkeen)

- en minä oikein muista tarkkaan

- mun mielestä ne liittyy proteiineihin (nelivuotias)

- ok (äiti)

- miks sä pelkäät pimeetä (äiti)

- jotkut ne vaan Kehittyy pelkäämään pimeetä. (nelivuotias)

                         ja tähän kaikkeen  vaikutteita antanut vanha tuttu "olipa kerran elämä."

        Nelivuotias on  hyvin hyvin mukavuudenhaluinen  "maallisissa asiossa" kuten pukemisessa.

 Aminohapot kun  ovat paljon  mielenkiintoisempia. sekä esim. Poseidon ja muut jumalat. Muumiot ovat myös olleet kiinnostavia, Mitä on muumion alla, Mitä muumioille tapahtui,  Missä muumiot ovat nyt... ("Olipa kerran ihminen" on siis myös katsottu sydämellä.)

 - isi,sä et muuten osannut pienenä mitään.

- ai

- niin sä et osannut mitään

(nelivuotias  kannustavalla otteella)

 hetken kuluttua pieni tarkennus

                   - siis nollavuotiaana.

- Kun tulee vanhemmaksi, ei muista pienuuttaan.  (nelivuotias)

äiti toteaa, että ihan siiliksi ei kannata vanhemman veljen tukkaa leikata, vaikka olisihan sitä kiva silittää

         -ei siiliä voi silittää! Ainakaan selästä!

                       (nelivuotias)

- kunpa me ei tunnettaisi isoveljeä. (nelivuotias)

- tuliskohan meille ikävä, jos ei tunnettaisi? (äiti)

-ei  (nelivuotias)

- onhan isoveljessä hyviäkin puolia (äiti)

- ai mitä? (nelivuotias)

             nelivuotias on hyvissä väleissä isoveljen kanssa tästä huolimatta...

- miten egyptiläinen kobra on päässyt Keski-Afrikkaan ja mitä suistokrokotiili tekee, jos se näkee norsun?

- ai sulla on miesten hame (nelivuotias äidin minihameesta, ilmeisesti hameen pitää olla pitkä)

-HÖPSÖ!

      sanoo nelivuotias usein vanhemmilleen, varsinkin jos väitämme vastaan jossain nisäkkäisiin liittyvässä asiassa. Nelivuotias Tietää kyllä,  esim. että kaikki liito-oravat asuvat Ruotsissa.  Tai jos äiti leikkii "pehmolehmällä", joka on itse asiassa puuman Saalis, puuma on JUURI katkaissut  siltä henkitorven. Ei silloin voi liikkua.

- miks toi menee spermapaketin päälle? (nelivuotias seuraa luonto-ohjelmaa, joka käsittelee sammakkoeläimiä)

                      (isi yritti jotenkin kiertää, jolloin nelivuotias kertoi "sukupuoliaukosta")

nelivuotias on tietenkin huomannut, että "spermapaketti"-teema on vanhemmille vähän raskas, ja ottaakin asian joskus puheeksi selittäessään jotain lisääntymisestä.  Kiitos vaan  avaran luonnon setä. 

- miltä rakastuminen tuntuu ja miten se tapahtuu? (nelivuotias)

- olen käynyt joskus Saksassa. (äiti)

-  ai näitkö saksanpähkinöitä siellä.  (nelivuotias)

- haluaisin käydä Perussa ja Madagaskarilla. (nelivuotias tyyliinsä sopivasti)

"kun ei sada, kattoa ei tarvitse korjata ja kun sataa, ei sateella voi korjata. "

                              (sorvatar EI ole tätä sanontaa itse keksinyt, mutta näinhän se tahtoo olla asiassa kuin asiassa...)

- mistä noin ihania poikia tulee? (isi)

- no, minä olen ainakin syntynyt äitini vatsasta. (nelivuotias)

- anteeksi kun pieraisin (yläkerrassa leikkivä nelivuotias ystävällisesti huutaa)

- anteeksi, kun pieraisin taas, Vahingossa. nelivuotias jatkaa myöhemmin. 

 - minä olen kerran nähnyt sokean ja kuuron ihmisen ja lisäksi sillä oli monta tautia. (nelivuotias)

- ai jaa, no mitä sellainen ihminen sitten tekee? (äiti)

- no se oli Rauhassa vaan. (nelivuotias)

- hyvä, ettei riehunut... (äiti)

Nelivuotias on vähän kipeä  flunssan ja kurkkukivun takia  sekä äitikin ollut paljon iltavuoroissa, ja nelivuotias kertookin empatian toivossa äidille, että hänellä on "pipi" sormessa. Kipu tuntuu tosin sattumalta Toisessa kädessä. Yhteisymmärryksessä puhallamme hartaasti. 

- Minkä takia? (äiti)

- Sinkä takia. (nelivuotias)

- onko saksanpähkinöitä lumisella säällä? (nelivuotias)

- en oikein usko (äiti)

- on niitä ja tammenterhojakin

- miten niin?

-kun toi puhveli syö niitä

- selvä.

 (kaikki te, jotka ette saa korttia minulta, lukekaa tätä blogia, ja riemuitkaa tästä huomion osoituksesta).

Nononono nyt meni vähän kriittiseksi, mutta olen parantanut Melkein tapani, ja olen jo Melkein ostanut pari korttiakin... Olen myös Melkein ystävällinen kaikille.  Joka tapauksessa ihmiset tarvitsevat Ystäviä. Blogin lukijoille toivotan aidosti (kaikille muille epäaidosti, hymiö kirjallisena)

YSTÄVÄNPÄIVÄN HENKEÄ

- hei, voisitko olla vähän hiljempaa (kymmenenvuotias pelaamassa, nelivuotias vieressä auttamassa)

-  Toki voin olla (nelivuotias)

- kohta, KOHTA voin olla VÄHÄN hiljempaa. (nelivuotias täsmentää)

- voisitko keksiä mulle jonkin vaikean englannin kielisen sanan (nelivuotias)

- vaihtoehtoja, vaihtoehtoja, vaihtoehtoja (kymmenenvuotias)

- ei, ei noista mikään ollut tarpeeksi vaikea (nelivuotias)

- äiti, ei veli tai isi keksinyt yhtään tarpeeksi vaikeaa (elämän kolhima nelivuotias)

- äiti, mitä kohtia muistat äsken kertomastani tarinasta

- tuota noin, hmmm. Se oli kyllä pitkä ja paljon asiaa. Mielenkiintoinen.

-mutta mitä KOHTIA muistat

- no joo tuota noin

(äiti taitaa lopettaa pedagogisen otteensa tälläkin saralla, "mitä muistat äsken koetusta"-tyyppiset kalahtavat omaan nilkkaan raskaasti  näemmä)

- onks vastauksii? (nelivuotias kysyi muuten vaan ohi mennessään)

- ei hirveesti (äiti)

- voisitteko opettaa mut kiroilemaan? (nelivuotias)

- kelpaako voi traktorin peräkärry  tai voi nenä? (vanhemmat)

- jos näet painajaisia, niin Älä hermostu

                                         opasti nelivuotias isoveljeä

- miksi sinä halusit kasvaa? (nelivuotias)

- no ei ollut oikein vaihtoehtoja, ensin olin vauva, ja siitä sitten lapsi jne, niin sitä vaan asiat menee...

- minä haluaisin olla aina yksitoistavuotias  (isoveli taustalla, elämä taitaa olla aika huoletonta siis, isoveli ei ole vielä yksitoista, mutta se päivä häämöttää. Mukavaa, jos lapsuus on mukavaa. Isoveli jatkoi vielä, että eikös lapsuus ole elämän parasta aikaa...)

- onko totta, että on sellaisia sairauksia, johon voi kuolla ilman uimista ja rokotusta (nelivuotias)

-  On. Sen takia rokotetaan. Jaa uimista, tuota noin

- niin, uiminen auttaa sairauksiin. 

- no joo kyllä tavallaan. 

- Minusta on hyvä, että minut on rokotettu (nelivuotias)

- oletko katsonut "olipa kerran elämää?" (äiti)

- olen. (nelivuotias)

- mitä kaikkia legendaarisia pokemoneja on olemassa? (nelivuotias)

nelivuotiaan mielestä vesi on sinistä, kymmenvuotiaan mielestä kirkasta:

- etkö tiedä, että vesi on sinistä?

- se on kirkasta.

- Tollo!  (nelivuotias)

- Ehkä tollo, mutta oikeassa (kymmenenvuotias)

- me nähtiin äsken jotain sinistä ja märkää, mitä se sitten oli vai!                       

 ( nelivuotiaan argumentointia, kymmenvuotiaan tyylillä)

Äiti lukee sattumalta Haitula-runoa nelivuotiaalle, kymmenvuotias valpastuu ja toteaa, " meidän koulussa kävi  joskus puhumassa toi, joka on tuon runon kirjoittanut."   Kääk, hän ei ole puhunut mitään asiasta. Kymmenenvuotias muisti kuitenkin ohjeen: lukekaa ja kirjoittakaa paljon.  

Täytyy arvostaa Kirsi Kunnasta, kun hän jaksaa kouluissa käydä. En tiedä, käykö paljon vai vähän, mutta joka tapauksessa... 

 Hmmm. Jouluruno uupui tänä vuonna, uupuuko nyt ystävänpäivärunokin... Vielä on  tosin Tehokasta Aikaa keksiä se.  Kuten kuvioon sopinee, ystävänpäivävastaisuus on valttia täällä, mutta kortille on toisaalta aina tilaa, jos sellaisen haluaa lähettää.  Kuka vaan, kenelle vaan, mistä syystä vaan ja ennen kaikkea milloin vaan.

Miksi maapallo on pyöreä?

- että ystävyys voisi ympäröidä sen.

Opetti joku viisas aikoinaan.  (olikohan se oikeasti ellipsi tuo muoto)

- Sulla on noita kitaroita enemmän kuin laki sallii...

                         totesi nelivuotias isälleen.

                                       (Äitihän ei tiedä tästä mitään, kaikkea ne lapset keksivät...)

DIALOGI:

Tiedätkö, mikä on idiootti?

- no, en oikein

- se on sellainen, joka ei tunne edes T.Rexiä

-ai

- tai edes sen fossiilia

-paraneeko se idiotismi, jos kertoo,  mikä on t.rex?

- tai näyttää Oikean T.rexin.

- ai mistä me sellainen löydetään sitten?

- no aikaportilla, jos matkustaa.

-ok

-kaveri on laavapää

                          totesi nelivuotias isälleen,

(aluksi kai tarkoitti kaveri on LYHTYPYLVÄS, mutta ei saanut sanaista arkkuuaan auki tämän   sanan suhteen). Tylyä.

Kysyin neljävuotiaalta, mitä sitten sanotaan neuvolan tädille, kun ollaan valmiita ja lähdössä kotiin:

                             Hyvästi.

                                                             vastasi neljävuotias

- Miksi Islannissa on niin paljon tulivuoria?

- no, niitä on enemän joissan osissa maapalloa

- asuuko tulivuoretkin maapallolla?

- no, asuu nekin.

- missä niiden koti sitten on?

-  eikos se vuori ole niiden koti sisältä, ja huippu voi olla savupiippu? Jos vuoren eukko lämmittää, niin tulee savua.

-MITÄ!!!

Nelivuotias osoitti olevansa sivistynyt ja nauroi pitkään Lauri Viidan runolle "joko on kärpänen tapettu?" 

Äiti yritti oll sarkastinen ja kysyi neljävuotiaalta, pitääkö tietokone heittää seinään, jos se ei usko.

                - joo

                        vastasi nelivuotias. 

(Äiti ei jatkossa ole enää sarkastinen.)

Neljävuotias vastasi, kun häntä pyydettiin tekemään jotain:

                                                                     - en minä nyt ehdi, minulla on lapsuus kesken. 

Tietokoneajassa on myös jotain huonoa: nelivuotias totesi äsken automaattisesti, että katso sieltä tietokoneelta, elivätkö sauropodit sademetsissä. Tämä on aikaisemminkin koettu, kun roikkuu netissä tylsänä, toinen haluaa, että googletetaan jotain. Vuosi sitten taidettiin katsella junafilmejä: tavarajuna tulossa Porin Reposaareen, tai Ukko-Pekka saapumassa Lahteen jne.

 Äsken oli hauska aiheuttaa nelivuotiaan kanssa hämmennystä uimahallissa, unohdimme uimarenkaan pukukoppiin, ja onneksi huomasimme asian heti ulkona. Sanoin virkailijalle tiskillä, että näin kävi ja hän avasi portin, tullessamme luikahdimme hienostuneesti portin alta,  pari ihmistä katseli pitkään "uimahallipummeja", tehkööt perässä, jos uskaltavat:)  Lasten kasvatusta rehellisyyteen parhaimmillaan, hyi hyi pahat nykyvanhemmat... 

- Äiti, katsopas liitoraptoria, kun se on saanut kiinni esihistoriallisen lehtokotilon.

- juu, minä katson.

 - Tykkäätkö muuten, kun koiramainen peto nappaa Pienen, Kivan Nisäkkään?  (neljävuotias)

-  jaa no, jos sillä oli nälkä  (äiti)

- mutta se parantaa maata, se nisäkäs

- no kai se sitten vähän huono on

- miks matriarkka lähtee karkuun tuota nuorta urosta, ja  vie laumansa pois

- no se uros taitaa olla vähän äreä, se voit  tallata vahingossa poikasen    ( voi ei, ajattelee äiti tässä vaiheessa luonto-ohjelmaa)                                                                                                                                                                                                                                                     

- miks se sitten on niin äreä

- no, ne on sellaisia noi nuoret urokset, noi naaraat joutuu vähän varomaan.

"Anttosaurus"kehittyi ensin nuijapääksi, ja sitten tuli siitä lyhythäntäinen sammakko, ja sitten kärpänen, ja sitten  tavallinen sammakko, ja sitten siitä tuli toukka, ja lopulta  lisko eli ANTTOSAURUS.

         ( neljävuotias voi varmaan hakea vapautuksen biologin tunneilta, tällä kertaa päästi äitinsä helpolla biologisissa                                       totuuksissa)

- Iskä, se on kyllä hyvä, kun sä et polta enää tupakkaa (nelivuotias)

Mutta sitten kun lumi on sulanut, ja ei ole enää joulu, voit polttaa yhden kerran tupakkaa, ja syöt sitten sen jälkeen pensasmarjoja. Pensasmarjat tehoavat tupakkaan.  Niissä on hirveästi vitamiineja. 

- Närästää vähäsen.

                       sanoo nykyisin nelivuotias esim. kysymykseen "mitä kuuluu"

Neljävuotiaan uusi leikki on esittää RAVINTOKETJU eläimillään ja liskoilla.  Konkreettista biologiaa.  Suosikkini on legoista otettu panssarin pala, joka esittää niveljalkaista.  Neljävuotiaan pitkäaikainen suosikkiammattihan on biologi. 

- isi on vaikuttanut minuun

- ai jaa, miten

- no  sellaisella vaikutuskoneella

- ahaa, no miten se näkyy sinussa se vaikutus

- no sillä tavalla, että unohtelen asioita

                     sanoo vanha tuttu neljävuotias.  Hän innostui kertomaan vitsejä esim.:

-ilmapallokauppias tuli torille myymään ilmapalloja, mutta sillä ei ollutkaan yhtään ilmapalloa myynnissä, Hahhah

- oli sellainen lampi, mutta siinä ei ollutkaan yhtään vettä. Hehhehhehee

-oli sellainen mies, jolla piti olla parta, mutta sillä ei ollutkaan, Hohhohhohhoo

- hei herra sade, yritäpäs sataa sademetsään!

                    on siis naurussa pitelemistä...

KUKA SIIS KEINUTUOLINI VEI, JA MISSÄ RUUSUNKUKAT OVAT?

                  pohtii neljävuotias suurten kysymysten äärellä

  Dinosaurusten aikaan eli myös esihistoriallinen käärme, jonka sukunimi oli Pekka Kallio. 

                                Korjaus: kuulemma pelkkä Kallio.

näin kertoi neljävuotias.

Neljävuotias päätyi halveraamaan isoveljään ja totesi: sinä olet muuten ruotsalainen ja Ruotsista kotoisin.  Olet syntynytkin Ruotsissa.

(Ei sillä, ei Ruotsissa mitään vikaa ole, ja vanhemmat eivät ainakaan tunnusta opettaneensa tällaista naapurirasismia. Vickan on kylässäkin juuri  Danielin kanssa.)

Äiti halveksii "perustavarataloja", joissa ei voida myydä harmaan syksyn kunniaksi esimerkiksi oransseja ja keltaisia vaatteita. Edes lapasia. Pah. Harmaa ja musta, niitä kai ostetaan sitten. Onneksi omistan lastenosastolta ostetut oranssit housut, joilla voin hyökätä syksyä vastaan. 

 HYVÄSTÄ MIELESTÄ TULEE HYVÄ OLO ELI ONNI. 

                  näin pohtii neljävuotias, muovailunsa ohessa, elämän suuria kysymyksiä.

MIKÄ ON PULUN HENKI ?

                  kuuluu seuraava kysymys

MIKÄ ON HENKILÖ ?

                 päättely jatkuu... 

Kymmenenvuotias oli kirjoittanut veljestään koulutehtäväänsä ytimekkään kuvauksen: NUORI JA ÄÄNEKÄS.

Neljävuotiaan mielestä neanderthalin ihminen on selkeästi  "pahis", anteeksi vaan esi-isä...

( Äiti on salaa tyytyväinen, että nykyihminen saa vielä olla rauhassa aika hyvin moraalinsa kanssa.)  Ostin parilla eurolla lihansyöjäkasvin, ja se on ollutkin kiinnostava sekä neljävuotiaan että kymmenenvuotiaan mielestä. Pitääköhän kaverille hommata kärpäsiä?

 On tuholaispeikkoja, hammaspeikkoja, hiuspeikkoja ja räkäpeikkoja, kaikenlaisia peikkoja... Tuumi neljävuotias pyyhkiessään räkää Silmästä. (Voi elämä, miksi sitä Räkää ei voi kehittyä vain VÄHÄN eikä niin, että se leviää ympäri naamaa, peikkojen peikko on Räkäpeikko, sen sai äitikin karvaasti kokea taannoin nielurisa-ja poskinontelotulehduksen tiimellyksessä.)

MIKSEI VAALEANPUNAINEN VOISI MUUTTUA MUSTAKSI? Kysy moniselitteisesti neljävuotias. 

 MINULLA NIITÄ JUTTUJA RIITTÄÄ,

sanoi kolmevuotias, ja nauroi itselleen...

( Osui naulan kantaan, joku on varmaan hänelle sanonut noin. Lasten mielikuvitukselle voi olla kateellinen.)

(MIKSI OI) MIKSI PURO ON PIENI JOKI, jatkaa samainen kolmevuotias, ja mikä on muuten kaikkein tylsin maa, ja miten maapallon voi liiskata, miksi kukon ääni kuuluu "anttosauruksen" maailmaan, miksi sarvikuonolla on huono näkö, tappoiko neanderthalin ihminen mammutit, mitä on hiilidioksidi, mikä on kasvinsyöjän ase petoja vastaan, saako kuumaan laavaan astua, ja miksi fossiilit ovat kivettyneet, ovatko ne kuolleita, minä oikeastaan haluaisin, että NAISETeivät kuole koskaan, ja minä en myöskään avaa suutani hammaslääkärissä, tuumii kolmevuotias... Myöhemmin hän lisäsi tähän" kuolemattomat naiset"- ryhmäänsä, että KUKAAN ei saisi kuolla. Tämä aihe on ollut nyt taas vähän sivussa, muistan myös vanhemman lapseni miettineeni tässä iässä näitä kysymyksiä. Hänenkin kanssaan aikoinan käyty  eräs keskustelu on tässä blogissa aiemmin.  Paljon saa vastata, mitä mikäkin syö-kysymyksiin. Ja missä mikäkin elää. Dinosaurusten osalta on välillä haastavaa, mutta kaikille tietämättömille tiedoksi, että stegosaurus on elänyt ainakin Espanjassa ja Yhdysvalloissa, ainakin yhden kirjamme mukaan.  Ja miksi ne lihansyöjät söikään kasvinsyöjiä, ja onkos sitten IHMINEN lihansyöjä... 

ERÄS ÄIDIN SUOSIKKILEIKKI on, kun voi maata sohvalla peiton alla, ja lapsi kääriytyy myös peittoonsa, ja sitten ollaan lehtokotiloita. Lehtokotilot kiinnostavat, koska kolmevuotias on kuullut, että niitä voi syödä, ja syödään, ravintolassakin.  Sitten voi  äiti laittaa silmät kiinni ja sanoa välillä JOO. Sujuvasti ollaan välillä laivassa tai junassa, ja äiti sanoo JOO, välillä tarvitaaan kannanotto ollaanko yöjunassa vai ei, Rovaniemelle, Turkuun vai Poriin menossa, näin saa mukavasti leikittyä sen mitä tarvitsee työpäivän jälkeen. Kolmevuotias tulikin juuri kysymään, miten kauppalaiva saattaa upota.  Lisäksi missä laivassa ongitaan, soutuveneessä vai muussa laivassa, kolmevuotias taitaa jo  ymmärtää, että äitiä pitää auttaa  ajottain vaihtoehdoilla...  

Väsynyttä keskustelua myöhään illalla:

- minä haluan nähdä Jupiterin (kolmevuotias)

- ei sitä nyt taida näkyä (kymmenenvuotias)

- minä haluan nähdä sen JUPITERIN, MIKSI EN SAA NÄHDÄ JUPITERIA

- kuule, ei sitä nyt näkynyt, katsotaan huomenna, pitäisi olla kaukoputki

- MINÄ HALUAN NÄHDÄ SEN HETI, MINÄ HALUAN SEN NYT, NYT, NYT, NYT , HETI, HETI, HETI HETI HETI

- Ei sitä näy

- YHYYYYYYYYYYYYYYYYYY, HETI, JUPITER, MINÄ HALUAN SEN HETI

Äiti tulee paikalle:

- mennäänpas katsomaan yläkerran ikkunasta, katsopas tuonne täysikuun alle, siellähän se Jupiter näkyy, oho. Tule sinäkin (vanhempi lapsi) katsomaan, huomaatko, että JUPITER TODELLAKIN  NÄKYY TÄYSIKUUN ALLA ERITTÄIN SELVÄSTI. MENIKÖ PERILLE (jos haluat viikkorahasi Jupiterin on paras näkyä hyvinkin selvästi, tässä on kyse nimittäin nukkumaanmenon  onnistumisesta väsyneeellä kolmevuotiaalla, ja JUPITER sitä ei todellakaan pilaa)?

Jupiter on aurinkokuntamme suurin planeetta, viides planeetta aurinkokunnasta lukien, ja koostuu lähinnä nestemäisestä vedystä ja heliumista. Tämä muistakaamme. 

Kolmevuotias kertoo, että hän ei pidä mustasta väristä. Hän katselee miettiväisenä paitaani ja kysyy, minkäs värinen tuo sinun paitasi onkaan. Mustahan se, vastaan. Kolmevuotias päätyy kompromissiin: no, minä tykkään silti sinusta, ja tuosta sinun mustasta paidastasi, MUTTA isin mustasta paidasta en tykkää. Koska ne haisevat PAHANMAKUISELLE. 

(kertojana kolmevuotias)

 Olipa kerran suloinen prinsessa, joka asui kauniissa linnassa. Sitten siihen tuli traakki. Sen  pituinen se. 

LAULU ÄIDILLE:

kolmevuotias keksi itse  kauan sitten sanat, ja  kestosuosikin sanoitus menee näin:

Äidillä on synttärit, äidillä on synttärit, äidillä on synttärit, äidillä on synttärit, ääidilllläää on synttärit...

Jos kolmevuotiasta pyytää laulamaan jotain muuta, hän palauttaa nopeasti maan pinnalle, ja ilmoittaa pitävänsä "äidillä on synttärit"-kappaleesta, ja laulavansa sitä. Joskus tosin "Elsa, olet kohtalon lapsi" saa armon tai Martti Servo.  Myös Kuunkuiskaajat saivat aikanaan armon, koska kolmevuotias pitää näistä tädeistä.

 Menee tietenkin kastelukannuun piiloon, ja on toivottu vieras.

 Matkustajat ensimmäisessä vaunussa viheltävät sävelmää

Matkustajat toisessa vaunussa laulavat surullisen laulun

Matkustajat kolmannessa vaunussa itkevät  salaa

Ruotsin häiden" innoittamana" kysyin kymmenenvuotiaalta:

- tiedätkö muuten, kuka on Silvia?

- onks se lehmä?

- no ei!

Kerrottakoon tausta, telkkarista tuli ohjelmaa, jossa Silvia oli tutustumassa johonkin historialliseen paikkaan, ja siellä todellakin oli myös karjaa, kuvassa sattui juuri olemaan lehmä, Silvia taustalla, kun esitin kysymykseni. Ehkäpä maailmassa on Silvia-lehmäkin. Minun lapsuudessani meillä oli vasikat nimeltään Urpo ja Ana, se oli sitä aikaa, kun he seukkasivat, ja menivätkö sitten naimisiinkin.  Victorian häitä ei pysty seuraamaan kyllä yhtään, vaikka he ovatkin sympaattinen kuninkaallinen perhe. Ähky tuli heti ensimmäisten uutisten jälkeen. 

Kolmevuotiaan small talk: 

- Olenpas minä TYHMÄ! ( isoveli sanoo tehtyään virheen)

- Niin sinä oletkin! (kolmevuotias kannustaa yrittämään uudelleen)

(kolmevuotias kysyy ja äiti lukee lehteä)

- jaa mitä sanoit?

kolmevuotias toistaa kärsivällisesti kysymystään,  saa äitinsä havahtumaan:

- jaa, mitä junia lähtee asemalta ? No, monenlaisiahan niitä, tavarajunia, paikallisjunia, inter city...

- EI, KUN, mitä muurahaiset käyttävät aseenaan?!!

- JAA SITÄ kysyit,  no tuota ne taitaa pissata ainakin...

Jälkinäytös:

Naureskelin kommunikointiamme kotona, jolloin kolmevuotias  vielä kerran korjasi: MINÄ KYSYIN MUREENAN ASEISTA. Nyt olemme  sitten vihdoin toistemme tasolla vuorovaikutuksessa. Kolmevuotias tosin itse tietää yleensä vastaukset kysymyksiinsä. Huomaa, että hän katselee mielellään luonto-ohjelmia, koska eräänkin kerran kuului nurkasta, "nämä tässä nyt parittelevat", tai "tämä taistelee elintilasta", "nyt tää ahma söi tässä, ja sitten se kuoli ja muuttui fossiiliksi"

Sympaattisin taistelu joku päivä oli se, että ahma ajoi takaa hepokattia, hepokatti tosin kuoli, mutta ei kuulostanut niin veriseltä meiningiltä.  Korkeasaaren flamingoista, joista joskus uutisoitiin, kaksi oli oikeasti ketun raatelemaa, ja loput 14 kuolivat järkytykseen.

Sohvamme on täynnä tavaraa, leluja, ja kysyin huvikseni kolmevuotiaalta, kuka on SYYLLINEN: kolmevuotias vastaa epäröimättä veljensä nimen ja huomauttaa, että veli on jättänyt Harry Potterinsa sohvalle. Niin kuin onkin, sadan muun kolmevuotiaan lelun lisäksi.  Kolmevuotias kantaa vastuunsa ja vie kirjan veljensä huoneeseen.  Meillä on taas siistiä.

Kolmevuotias kysyy, voiko ihmisellä olla lyhyt ja pitkä käsi. Vastaan, että yleensä ne ovat suunnilleen samanpituisia, koska olisi hankalaa, kun toinen roikkuisi lattiaan asti, ja toinen ylettyisi kattoon. Heh, heh. 

Jakin maito on tylsän maukuista ja tekee sairaaksi, kertoo kolmevuotias. Onneksi harrastamme lehmän maitoa. Kolmevuotias on kasvissyöjä kertomansa mukaan, tosin lihapullat maistuvat.  Kymmenenvuotias halusi aikoinaan käärmeen lemmikiksi. Totesin, että on niissä se hyvä puoli, että kakkaavat kerran viikossa (tai jotain sinne päin). Pitkä hiljaisuus ja toteamus: olin unohtanut kokonaan, että ne kakkaavat.  Äiti kestäisi sinänsä käärmeet, mutta hiiren raatojen säilyttäminen pakastimessa olisi liikaa, jos kasvissyöjäkäärme ilmoittautuu, niin ok.  periaatteessa... Lihapullien ja nakkien kohdalla voi unohtaa paremmin, mitä ne ovat olleet kuin hiirien pakastimessa. 

Kolmevuotias ei alistu ylhäältä tulevaan tahtoon vaan ilmoittaa napakasti ohjaavalle asahi-sedälle telkkarissa, että hän ei suinkaan ole huojuva palmu vaan MÄNTY, koska mänty on huomattavasti KIVEMPI. Asahi vaikutti kivalta, samoin lempeä jooga. Pilates-dvd on vielä kokeilematta. 

 Stand up-komiiikkaa kolmevuotiaan tyyliin:

- hei herra sade, yritäpäs sataa sisään, hei herra sade, yritäpäs sataa sisään...

(Huutaa tuuletusluukusta sateelle, kymmenenvuotias  taas juoksee kaatosateessa omenapuun ympäri, hupia kotona, ei tarvitse lähteä mihinkään.)

Kolmevuotias pohti autossa: jos hammaspeikko on mennyt isoveljen korvaan. (Ei mikään ole yksiselitteistä tässä maailmassa)

Kolmevuotias rakentaa hiekkalinnaa uimarannassa, veli haluaa hänen huomionsa ja kutsuu kolmevuotiasta. Totean sivusta, "se tekee nyt linnaa. " Kolmevuotias korjaa samantien, "TIETEELLISTÄ PROJEKTIA", hän ei siis rakenna linnaa vaan tekee tieteellistä projektia. Mikään ei ole helppoa enää, miettii äiti.  Kolmevuotias leikkii myös Pokemoneilla, joka ahdistaa vähän äitiä. Mieluummin, hei herra sade... Tai  biologi Nigel Marven, kolmevuotiaan pitkäaikainen idoli, joka on opettanut lapselleni ehkä vähän liikaakin elämän tosiasioista sukupuutoista ja muista. 

Kysyin kolmevuotiaalta: oletko huomannut, että asiat loppuvat joskus (viittasin jäätelöön). Minä olen huomannut vain kärpäsen, vastasi kolmevuotias. 

Kolmevuotias pyyhkii kosteuspyyhkeellä juniaan: hän kehottaa kysymään itseltään "miten sujuu", kysymykseen hän vastaa tyytyväisenä: HYVIN PYYHKII. 

Kolmevuotias on uhmaikäinen, ei ota asioita itsestäänselvyytenä: isoveli kysyi opettavaisesti, millä kirjaimella  kolmevuotiaan nimi alkaa. Kolmevuotias lysähti traagisesti kasaan, ja voihkaisi, olisin halunnut, sanoa sen kirjaimen, mikä on KESKELLÄ. (Mitenkähän tämä lapsi pärjää neuvolassaan, hmmm. ) Myöhemmin päivällä hän totes: tiedätkös, että minä olen sellainen hiljainen kaveri. Kyse on erittäin puheliaasta lapsesta.

Kolmevuotias halusi kuulosuojaimet, hän saikin ne, ostimme kahdet, ja jalomielisyyden puuskassaan hän sanoi kymmenenvuotiaalle: nyt sun korviin ei enää satu, kun minä huudan kovaa. 

 Vanhat pingviinit ovat tyhmiä kertoi kolmevuotias.

Pakkanen kiipesi yöllä puihin

valo oli kirkas ikkunassa,

kylmyys karisteli itseään.

Sammutettiin kaikki valot ja kaivauduttiin peitojen alle,

villainen huopa ja mansikanvärinen peitto.

Rapiseva sanomalehti hajautuu osiksi, kun sitä repii,

sateenkaari kuvastuu paperille, kun vesiväri utuilee

Mitä mörkö syö?

Mitä kummitus syö?

Joku tippui rotkoon.

Milloin meteori tippuu tänne?

Kuule, ne loppuivat jo dinosaurusten aikaan.

Tällainen valkoinen valhe oli pakko keksiä, kun lapsi tiukkasi, koska meteori tippuu tänne.

- Jos on saanut sakot  eikä halua maksaa, niin mitä pitää tehdä?

- Pakko ne on maksaa

- Jos lähtee karkuun ja ajaa oikein lujaa?

- Poliisit saa aina kiinni.

- Jos menis metsään piiloon, niin tulisko ne sinne?

- Tulis

- Jos menis Israeliin Aatamin ja Eevan haudalle

- Poliisit tulis sinnekin.

- No jos hyppäis järveen ja kuolis, niin kuka sitten maksais?

- Sitten ei maksaisi kukaan.

Loppusanat: tämä keskustelu oli pitkä ja olen käynyt sen kummisetäni kanssa ehkä viisivuotiaana. Muistan,

että oli vaikeaa hyväksyä loppuratkaisua, oli moraalisesti väärin, että sakkoa ei maksa kukaan.

MINÄ EN HALUA KUOLLA IKINÄ

- Miltä kuoleminen tuntuu?

- No ei se oikeastaan tunnu mitään.

- Miltä se tuntuu oikeasti?

- Vähän samalta kai kun nukkuminen, sitä vaan laittaa silmänsä kiinni, ja sitten ei avaakaan niitä eikä näe unia. Se on sellaista, että ei herää enää. En minä usko, että se tuntuu miltään sitten kun on kuollut.

• Minä en sitten halua kuolla 

• Niin, minä ymmärrän

• En koskaan. Minä en halua kuolla koskaan

   
• Juu. Ei sinun ainakaan pitkään aikaan tarvitse kuolla. 

• Tai ei koskaan

• No joo.

• Minä tulen sitten katsomaan sinua, kun sinä kuolet 

• No kiva, tule vaan 

• Minä haluan nähdä, oletko sinä noussut sieltä ylös sitten, niin kuin se täti väitti kerhossa

• Niin

• Vaikka minä en tykkääkään sinusta, niin minulle tulee hirveä ikävä sitten sitten kuin sinä kuolet

   
• Joo. No onneksi sinä olet sitten jo iso mies. Siihen menee vielä pitkään, että minäkin kuolen. Jos elän vaikka satavuotiaaksi. Aika moni elää ylikin satavuotiaaksi. Aikuisena sen kestää paremmin, että oma äiti tai isä kuolee.Yleensä sitä kuollaan vanhana. Voi sitä nuorenakin kuolla, mutta se on harvinaista.

•  Minäkin haluan elää satavuotiaaksi, mutta minä en halua kuolla sittenkään.

- Juu. Semmoinen juttu siinä on, että ihminen on rakennettu niin, että sitten kun on oikein vanha, ei enää pelkää kuolemaa. Joku vanha ihminen voi jopa toivoa, että saisi kuolla. Vanhana voi olla sellainen olo, että ei oikein jaksa elää enää, jos on vaikka väsynyt ja sairas. Ja kun katsotaan vanhoja ihmisiä, ne ovat monesti tosi onnellisia, oletko huomannut. Vanhat ihmiset nauravat ja hymyilevät paljon. Me nuoret pelkäämme kuolemaa, mutta sitten kun meistä tulee vanhoja, niin mekin opimme olemaan pelkäämättä. Vanhat ihmiset ymmärtävät paremmin, niistä tulee niin viisaita.  Ne on ehtineet niin paljon, että se ei ole yhtä surullista enää. Vanhana sitä toivoo, että lapset ja aikuiset ei olisi surullisia, vaikka sitä kuolisi. Täällä ollaan vähän kuin vuorotellen ja vanhana sitä ymmärtää, että on uusien ihmisten vuoro. Mutta ei meidän sitä vielä tarvitse miettiä, on aika hyvä, jos ei liikoja murehdi ja mieti sitä asiaa. Sitä voi, ja kannattaa, miettiä sitten enemmän, kun se kuolema on oikeasti lähempänä,  sitten on jo vanha ja se on helpompaa eikä enää niin surullista. Sinulla on melkein sata vuotta aikaa tehdä muita asioita.

- Joo, ja minä en aio ikinä mennä Australiaan

- Ai jaa, miksi et?

- Siellä on eniten niitä myrkyllisiä eläimiä, minä aion elää pitempään ja varon sen takia myrkkykäärmeitä ja muita tappavan myrkyllisiä.

- Juu ja autossa kannattaa pitää turvavyötä vai mitä äläkä juokse tielle

- ja veneessä  täytyy pitää pelastusliivejä

(älä aja ylinopeutta, pidä aina turvaväli, älä juo koskaan tolkuttomasti viinaa tai polta tupakkaa varsinkaan vuoteessa, äläkä kohtaa vääriä ihmisiä, älä hyppää tuntemattomasta paikasta järveen, syö terveellisesti ja liiku, pidä kypärää, kun pyöräilet,  älä käytä huumeita jne. tähän listaan voisi lisätä äiti mielessään, tätä listaa varmaan joskus tarvitaan)

Tämä tarina on yllätys, yllätys, todellisuuspohjainen. Vanhempi poikani mietti joskus 3-5 vuotiaana aika paljonkin kuolemaan liittyyviä asioita. Kerran oli seurakunnan täti puhunut  niin, että lapselle tuli  todellienn huoli kuolemastaan ja tämän asian käsittely, että noustaanko sieltä haudasta sitten tosissaan.  Hän lupasi tulla katsomaan sitten kun minä siellä haudassa olen, että nousenko sieltä vai en. Hän oikein itki, kun mietti, kuinka ikävä hänelle tulee. Tuo vanhusjuttu toimi hänen kohdallaan, ehkä vähän totuutta kaunistellenkin, rauhoitti häntä.  Australiaan ei tosiaan olla menossa eikä syödä kärpässieniäkään.

Itse muistan uskoneeni lapsena mummon opetusten mukaan Jumalaan ja rukoilin itselleni aina tuollaiset 120 vuotta vaatimattomasti elinikää, joskus tyydyin 117-118 vuoteen, kaava oli kuitenkin aina se, että minulle eniten elinvuosia, ja sitten isä ja äiti saivat vähän vähemmän ja veljet pari vuotta vähemmän taas. Kaikki kuitenkin yli sata vuotta. Tässä kai pelasi sellainen logiikka, että ei liikaa saa pyytää eikä kaikille anneta sitä maksimia kuitenkaan, minulla oli moraalinen oikeus saada eniten ilmeisesti, kun kerran rukoilin ja asiaa hoidin... Olen ollut sellainen viisivuotias varmaan.

 ETANA

 MYRKKYSIENI

 YLÄKERTA JA ALAKERTA

 Kolmevuotias kysyi, mikä poliisi näyttää perunalta. En suoraan osannut vastata.  Ilmeisesti tässä maailmassa on perunalta näyttävä poliisi. Se olisi mukavaa. Täytyy varmaan pyytää, että kolmevuotias ei sano  tulevaisuudessa mahdollisesti näkemälleen poliisille, että tämä näyttää perunalta.  Olin joskus päiväkodissa töissä ja ihmettelin, miksi pieni poika käsipuolessani oli vakava  ja hiljainen, kun selitin, että menemme poliisien  pitämään konserttiin. Aloin kuunnella, mitä hän supatti lähes äänettömästi itselleen: poliisit ampuu, poliisit ampuu... 

Kolmevuotias on ollut pitkään omistusliiteihmisiä, käyttää ilmaisuja "isini", "äitini" puhuessaan lähes aina, hauskaa suomen kieltä. 

 Kolmevuotias huutaa äitiä kovaa ja haluaa tietää, miten syntyy  kasveja. Tämä kysymys on  sinänsä helpoimmasta päästä.  (Vielä äiti jaksaa juosta alakerrasta  pyykkihommista kysymään, mikä on hätänä ja vastata vielä kiltisti, tuleepahan liikuntaa). Hän kysyi, että onko ihminen peto myös yksi päivä, realiteetit hallussa. 

 Kolmevuotias sanoi, että isi on neanderthalin ihmisen näköinen. Kai se lasketaan kohteliausuudeksi. 

MUUTTOLINTUJEN LENTO

 Muuttolinnut lentävät etelään,

Jäärouvan jäämatolla jäähile elää elämäänsä,valkoinen hippunen jäätyy  jäävuoren korkeimmassa kohdassa, jonne  matka jäärouvan vinhassa kyydissä kiidättää.Jäiset oksat kumartuvat toivottamaan hyvää matkaa, huuruisasti ne hymyilevät, pakkasenpureman omenan pudotessa lumihankeen, josta myyrä, metsän pieni mies, lapiokourillaan sen löytää, vie talteen ja päivittelee kylmää talvea.

Jäärouvan jäämatolla saa jokainen olla hetken onnellinen tai vaihtoehtoisesti sydäntään myöten jäässä. 

Pakkasenpurema kuulas aurinko tervehtii puitten lomasta. Jäämatto jäädyttää  tunteet, jäärouvan jäisen varpaan alla on piilotettuna kateus ja suru, kelpaamattomuus ja viha. Varvas painaa ne pieneen hyväksyttyyn kasaan. Jäärouvan  matto kiitää takaisin jäärouvan ohjatessa piikkisuorassa jääpuikkotukassaan  hampaissaan maailman jäisin jääpuikko.

Muumeissa on myös jäärouva, ja sieltäköhän tällainen sanaleikki sitten alkunsa juontaa tai termi "jäärouva".

Heijastus ja kattila,

matalaakin matalampi lattia,

alla ruokapöydän lepäilee.

Heijastus ja kattila,

kyljestä pilkahtaa teräksinen peilihymy.

Taivaan lamppu säteilee aurinkona pinnasta

eli meidän keittiön pyöreä täysikuu,

se onkin ihan totta juu.

Lamppu on pyöreä kuin taivaalla loistava kuu,

lattia on litteääkin litteämpi paitsi siinä kohdassa, jossa on kynnys,

kattilan alta kuplii kuplia, kuplia, kuplia,

kuplimisen kiehuvassa riemussa,

roiskuu välillä hajamielisen kokin kastiketta tai soppaa tulikuumaa.

Voi ruuanlaiton iankaikkista huumaa!

Kannen alta löytyy tulivuoren kuuma laava

höystettynä lohikäärmeen ruualla,

pippurisella pippurilla,,

suolaisella suolalla,

karisevalla cayennepippurilla,

laakerilla lehtevällä.

Kattilan kansi raottuu.

Tulivuori sammuu hiljalleen

ja laava levittyy laakealle laskeutuneelle lentävälle lautaselle

jäähtyy hiljalleen päätyäkseen ammottavaan kitaan valkoisen hammasrivistön taakse 

yksinäinen kupla hakeutuu viimeisenä lusikkaan.

Kolmevuotias leikkii mitalla: huhuu, oletko kotona etanaaaa, taas mitta kiinni ja taas auki, jolloin etana on  kuin onkin kotona. Yksinkertaisen hauska leikki.

 HÄMPPY JA MURKKU

Hämähäkki tahtoisi lentää,

mutta ei,

ei se voi.

Työt odottavat maassa.

Seitti on rakennettava marjamättääseen tai sen ison liukumäen alle.

Muurahainen opettaa,

älä riko pesää

teinhän sitä koko kesän

ja nyt siellä on muurahaisvauvat pienet.

ympärillään metsän  uudet kärpässienet.

 KIVI

Kivi on oikein iso,

niin iso että sille voi kiivetä

katselemaan maailmaa

sitä kuinka sotilaat hyökkäävät

tai keijukaiset tanssivat niityn reunassa

kivi on oikein pieni,

niin pieni

että sen voi pistää taskuun

ja kätkeä sen sisään unelman

kivi ei kerro sitä kenellekään.

Hyvin höpsöä, (tämän kirjoitti aikuinen kerran ennen aamuvuoroa, kun töihin lähtö rasitti hyvin paljon, noin neljä aamulla, uni oli jo mennyttä...) Laitan kevennykseksi ja toisaalta, olen joskus haaveillut lorujen kirjoittamisesta myös:

Metsän kukkaset kutsuu luokseen susihukkaset, joiden korvat on ihan nukkaset, ja pikkuisen tuhatjalkaisen jalassa on niin sievät sukkaset, ettei kukaan muista, kuinka ihanaa on pukea talvirukkaset. Pakkasjukkaset hiipii hallaöiden mukana, piiloutukaa kukkaset, menkää nukkumaan susihukkaset. Tuhatjalkainen saa hetken tepastella jalassaan sukkaset, kunhan muistaa hakea myös rukkaset, kehottavat talven ensimmäiset pakkasjukkaset...

 JAA JAA JAA

Jaa-a, järvessä on paljon vettä

jaa-a, maassa on paljon maata

kovaa maata tai silkkaa mutavelliä

jaa-a, tuulessa on paljon tuulta

vienoa, hiljaista tai puhurin lailla lentävää, pyörteiden kuninkuutta.

Purossa on vain vähän vettä

voi että huokaa varis pieni

lätäkössä vain tilkkanen,

juuri oikean kokoinen leikkitilkkanen,

että saapas kastuu

juuri siitä kohdasta, jossa on reikä.

Jaa-a, maailma on leppäkertun hymyä täynnä

 SUKLAASAURUKSEN AJATTELEMATTOMUUS

 Puhelin soi ja hätäkeskus kertoi

Suklaasaurus oli tallonut kerrostalon

osaakohan se lentää

olen kuullut että ne osaa.

Väsynyt kolmevuotias kieltäytyi yhteistyöstä neuvolassa: lähdimme kotiin ja kysyimme, jaksaako hän lähteä mcdonaldsiin syömään, koska neuvolassa hän sanoi tyynesti tädille "en jaksa", kun täti pyysi jotain. Tähän hän vastasi "en ole tässä tapauksessa väsynyt." Niinhän se on, kaikki riippuu tilanteesta, kai lapsi on vanhempiinsa tullut.

Kolmevuotias kertoi myös, että hänen koulukaverinsa on mennyt autotielle, ja on myöskin  jäänyt junan alle. Minkähänlaisia kavereita tällä lapsella on murrosiässä, kun nyt on jo huolestuttavia piirteitä kaverin tavoissa? Isoveli käy koulua, joten siksi kolmevuotiaallakin  on koulukavereita, ja lähellämme on junarata sekä autotie, jonka vaaroista koetin valistaa. Lohdullista, että kovan onnen kaveria ei sattunut kuitenkaan, vaikka hän jäi junan alle.

 DINOSAURUKSET 

hei hei, dinosaurus

spinosaurus veikeä,

joen takaa astelee t rex

lintumaisesti vihellellen.

Lentolisko lentää

basilosaurus kauas entää

sukeltaen sinne

minne sinulla ja minulla ei ole asiaa

löytäen muinaiskalan

brontosaurus syö kasveja

pitkällä kaulalla ylettyy korkealle, korkealle aina kuuhun asti

tai ainakin melkein

dinosaurusvauva odottaa että kasvaisi suureksi

ja voisi piiloutua pensaaseen

pitkän kaulan voi kiepauttaa tuhannelle mutkalle

tai ainakin kahdeksikoksi

eikä silloin kukaan löydä,

paitsi tietenkin sinä siellä!

Mutta lällis lää

huutaa spinosaurus,

me elimme kauan sitten

ja silloin piilona oli tulivuoren jäähtynyt laava,

aina tosin sama tylsä kaava

lihansyöjä kasvin pyyhkii hihaan,

kasvinsyöjä lihaa vihaa

sekasyöjä sanoo rouskis,

älkää höpsöt ruuasta valittako!

Heh heh, joskus kirjoittajaakin hävettää,  mutta maailmaan mahtuu kaikkea. Vaikkapa Kari Hotakaisen lastenruno kaikista paskin.

 LAPSI TYKKÄÄ, KUN ÄITI PUHUU ASIAA JONKUN MUUN SUULLA KUIN OMALLAAN

 Lapsi sanoi
Kuule keksi itse lisää runoja
Ne valmiit ärsyttää
ja on tyhmiä.
Mahan päälle tuli iso kasa leluja.
Mietiskelin miksi dinosaurukset eivät sano minulle enää mitään
eikä legoukkokaan lennä.
Kun kävelen pihaan, en huomaa enää kitrakia

kaunista kihelmöivän  vihreää kallisarvoista rönsyä, jota pitää vaalia.
Ja varjella iljettävän pahalta viiksiherralta,
joka haluaa tuhota sen säälimättä.
Kaksi prinsessaa kulkee palatsissaan
meikkaa itsenä kauniiksi, kulkee heinäkruunut päässä
hulmuavissa kuvankauniissa mekoissaan
kunnes on aika mennä nukkumaan palatsin pehmeälle silkkivuoteelle
sekä miettiä prinssiä.
Mutta paha viiksiherra haluaa rikkoa kitrakin,
vartioidaan sitä ikuisesti kaikelta pahalta.
Salasanan takana se on turvassa...

(Olen lapsena leikkinyt todellakin tällaista leikkiä ystäväni kanssa, "kitrak" on ollut olemassa)
 


 

 Auto ajaa aavan meren rantaa
 leikkuupuimuri letkeästi lepää renkaat kohti santaa
 traktori möyrii ja mörisee
 peräkärry huojuu ja natisee
renkaat on naapurilla lainassa
pilvet taivaalla kiemurtelee
sadepilvi putosi Villen päälle
Ja Ville kastui märäksi
Mutta ei sitä haitannut
Olihan sentään pyhäpuvun laittanut
Kun tuli traktoria katsomaan
Naapurin Masa toi renkaat
Ja mansikka-ampiainen sai syödä kokonaisen punaisen mansikan

 VUODENAJAT

Kesällä sataa, syksyllä sataa, talvella sataa ja keväällä sataa, mutta aina välillä paistaa aurinko niin kirkkaasti, että muurahaiset tulevat esiin ja kimalaiset pörräävät
Ja talvella voi katsella, kun lumihiutale putoaa.

 TIEDETTÄ

Jos joku ei vielä tiennyt, mitä kummitukset syövät, tässä vastaus: ne syövät etanoita.

 PATEETTINEN DINO

Miksi triceratops on pateettinen,

miksi se kulkee kolme sarvea tanassa,

jalat tömpsähdellen uppoavaan maahan?

Triceratops on pateettinen, huutavat kaikki sen kaverit

niin, niin mutisee triceratops,

riipii kasvia suuhunsa ja menee kastautumaan lampeen.

Kolmevuotias kertoi, että hän ei osaa riisua. Kysyin, onko hän vauva sitten. Hän kertoi olevansa poika. Väitteeseeni, että pojat osaavat riisua, hän vastasi, olevansa erikoispoika, ja erikoispojat eivät osaa riisua.

 MITTANAUHA JA SUIHKARI

mittanauha on suihkari,

suihkii, suihkii perässään pitkä viiva,

olkkarista keittiöön, keittiöstä olkkariin.

Kohta on maailma kierretty,

täytyy mennä avaruuteen

ja suihkuttaa suihkuttaa

pitkää valkoista suihkarin vaahtoa:

spiraaleja, ympyröitä ja kolmioita,

kunnes tullaan takaisin mustikkametsään

ja kerätään korti täyteen tatteja,

 sitten hypätään metrin mittaiseen sänkyyn.

uneksien, uneksien, uneksien

pilvitaivaasta valkoisen spiraalin ympäröimänä.

 LUMEN LUMO

Lumi on kylmää,

uimahousut jalkaan,

lumi on lämmintä,

lapaset käteen,

villahousut jalkaan.

Lumi on kylmää,

järven rannalle sukkelaan

vai menikö joku vinksallleen koko maailmassa tässä,

jossa säätilat tekevät,mitä haluavat, ja lapset pukevat hassuutta päälleen,ja nauravat aina

myöskin sateisena sunnuntaina, jolloin taivaalta satoi jätskiä. (josta ihan kaikki lapset eivät tykkää)

Tiedätkö, minkälainen on älykäs ja likainen rotta?  Vastaus: se on esihistoriallinen hiiri. 

Kolmevuotias totesi, kun menimme uimahalliin, että ulkona on esihistoriallista lunta. Moni asia on nykyisin esihistoriallista elämässämme. 

 MATRIARKKA JA PATRIARKKA

Matriarkka ja patriarkka

kävelivät kerran,

sen hetken verran,

kun niiden pienet mammuttilapset nukkuivat pensaan alla

ja iltarusko kiipesi hiljalleen taivasalla.

Matriarkka hymyili,

patriarkka piilossansa  lymyili.

Matriarkka ja patriarkka toivottavat sinulle

kärsivällisyyttä kun kuljet sateisella kadulla pikku kengissä,

joiden varresta vesi litsee sisään kuin puro.

Kolmevuotias kysyy: missä niitä krokotiileja asuu?

- Australiassa esimerkiksi,  niin luulen vastaa äiti

- Juu ja vedessäkin, sanoo kolmevuotias.

Minä tulin puhumaan rakkaudesta sinulle, sanoo kolmevuotias, ja sinun nenästäsi. Se näyttää nokkoselta. 

Miksi leijuva lehmä ei leiju, kysyy kolmevuotias? En oikein tiedä, sanoo äiti.  

Se kävelee kahdella jalalla, kertoo kolmevuotias. 

(Kolmevuotias oli kysynyt myös jokin aika sitten isältään, miksi kalalla on paska silmä)

Lainaus leikistä: ahma jahtaa hepokattia. Hepokatti kyllä kuoli, kun ahma sai kiinni, mutta tässä saalistuksessa oli silti jotain sympaattista...

 
PISARA





Pisarainen, pisarainen, pikku pisarainen.
Pisarainen hyppää pilven päältä,
pisarainen älä pelkää matkalla,
vaaroja on monta, monta ja monta.
Pisarainen, pisarainen, pikku pisarainen,
ukkospilven alla pisaraakin pelottaa.
Pisarainen sataa pelossa kaatamalla:
Salama salamoi ja välkehtii
Lennättää pisaraista.
Pisarainen, pisarainen, älä pelkää sadetta,
sada lehden vihreään reunaan,
kimmeltämään vielä hetken ennen kuin sammakko saa lipaista sinut pitkällä kielellään,
pisarainen, pisarainen, pikku pisarainen, nähdään taas.




HAMMASPEIKKO KORVASSA


Hammaspeikko korvassa, hammaspeikko korvassa
mietti ja mietti
että oli joutunut vallan väärään paikkaan.
Eikä sieltä päässyt pois,
vaikka miten yritti.
Koko päivän, viikon ja vuoden
Arkena ja pyhänä
Ei sentään sunnuntaina
Maanantaina, tiistaina, keskiviikkona, torstaina ja perjantaina,
lauantainakin vielä
Mutta sunnuntai oli vapaa, hammaspeikollakin.
Hammaspeikko korvassa, hammaspeikko korvassa itki kuin Atlantin valtameri.
Eikä se päässyt pois.

Auto ajaa aavan meren rantaa

leikkuupuimuri letkeästi lepää renkaat kohti santaa
traktori möyrii ja mörisee
peräkärry huojuu ja natisee
renkaat on naapurilla lainassa
pilvet taivaalla kiemurtelee
sadepilvi putosi Villen päälle
Ja Ville kastui märäksi
Mutta ei sitä haitannut
Olihan sentään pyhäpuvun laittanut
Kun tuli traktoria katsomaan
Naapurin Masa toi renkaat
Ja mansikka-ampiainen sai syödä kokonaisen punaisen mansikan

1960-luvulla osattiin tehdä hyviä (parempia) Aku Ankkoja.

(sanoi 9v. poikani tämän aihepiirin asiantuntija)

Kesällä sataa, syksyllä sataa, talvella sataa ja keväällä sataa, mutta aina välillä paistaa aurinko niin kirkkaasti, että muurahaiset tulevat esiin ja kimalaiset pörräävät
Ja talvella voi katsella, kun lumihiutale putoaa.

- Jos on saanut sakot eikä halua maksaa, ni mitä pitää tehdä?

- Pakko ne on maksaa.

- Jos lähtee karkuun ja ajaa oikein lujaa?

- Poliisit saa aina kiinni.

- Jos menis metsään piiloon, niin tulisko ne sinne?

- Tulis.

- Jos menis Israeliin Aatamin ja Eevan haudalle?

- Poliisit tulis sinnekin.

- No, jos hyppäis järveen ja kuolis, ni kuka sitten maksais?

- Sitten ei maksaisi kukaan.

Loppusanat: tämä keskustelu oli pitkä ja olen käynyt sen kummisetäni kanssa ehkä viisivuotiaana. Muistan, että oli vaikea hyväksyä loppuratkaisua, oli moraalisesti väärin, että sakkoa ei maksa kukaan.