Kojelauta |  Seuraa blogia |  Lisää blogeja |  Luo blogi! | 
Anna bloggaajalle lahja | Sivun alkuun | Seuraa blogia | Ilmoita blogista
 

Petteri Antti= 5v:n keksimä velho, joka välillä tekee tuhmuuksia ja välillä auttaa. Jos joku on putoamassa rotkoon, se auttaa.

18.02.2012 - 19:30 / Kategoriat: tositarinan tapainen, liiankin totta toisaalta

 - Tuleeks tosta kissasta enää ikinä samanlaista kuin ennen? (5v.)

                            (5v. on  huomannut, että kisulla on juoksuaika)

                            "hulahula-asento" (5v. kuvaus  kissasta)

 - mitä tarkoittaa uskonnonvapaus (keskustelua uskonnon kokeesta)

- no Zeuksen salamat (5v.)

- mikä on kansankirkko (keskustelu jatkuu)

- se tarkoittaa  Kansankirkkoa (5v.)

 

 

Vanha rouva kirjoitti 18.02.2012 - 20:42
Mitähän 5v tuumaisi, jos äiti olisi yhtäkkiä ja kummallisesti pieniin päin?
Mk kirjoitti 20.02.2012 - 03:30
Jos se kissoilla on yhtään sinnepäin mitä koirilla niin varsin aiheellinen kysymys!
meeri kirjoitti 27.02.2012 - 15:20
Just näitä mä oon niin odottanut! Mistä mä saisin viisivuotiaan filosofin?
sorvatar kirjoitti 01.03.2012 - 21:51
Heh, enpäs tiedä, viitaten ensimmäiseen kommenttiin. Tulisi varmaan liiankin yksityiskohtaisia kysymyksiä.

Kisu odottaa eläinlääkäriään. Luulin jo, että ohi koettelemus, mutta ei taida ollakaan. Miau.
Nimesi
Sähköpostiosoitteesi (ei näytetä yleisesti)
Kotisivusi osoite
Muista tietoni selaimen evästeessä seuraavia kommentointeja varten
Seuraa tähän kirjoitukseen tulevia kommentteja (mikä tämä on?)
Kommentti
Voit käyttää kommenteissasi seuraavia HTML-elementtejä: a, b, i, u, code
Kirjoittaja

 Tervetuloa  lukemaan Synkkiä, ja vähemmän Synkkiä, juttusia. Aihepiiri on aika LAAJA, löytyy melko raadollistakin ja kärjistettyä tekstiä. JA NIIN TYLSÄÄ TOISAALTA, KUN EI OLE KUVIA EIKÄ MITÄÄN, MUTTA KUN  AINA EI VOI OLLA VIIHDETTÄ.  Sanoi joku opettajani aikanaan ja oikeassa oli. 

Kevennyksenä 3-5-vuotiaan juttuja

 

NOVELLITYYLISET

 ("RONSKIA  kieltä", tositarinat-kategoria) ovat blogissa VIIMEISINÄ JA VANHIMPINA,runomalliset hallitsevat alkua.

 

Vanhimmissa jutuissa käsittelen hieman vanhempieni kuoleman herättämiä tunteita. ( Esim. "Kohtalokasta" ja "äidin muistolle") 

 

Laitan tänne aika paljon erityylisiä kirjoituksiani, ja yritän muistaa aina sen viisaan ohjeen, että lukijalta EI saa pyytää anteeksi EIKÄ kirjoittaessaan saa ajatella, mitä lukija ajattelee. Tämä on helppoa onneksi.

Sorvatar ei varsinaisesti kerro itsestään tai elämästään  muuta kuin sisimpänsä (hymiö kirjallisena),  te jotka tunnette, onnittelut siitä tai pahoittelut.  Sorvatar haaveilee kirjoittamisesta ja itsekurista kirjoittaa.  Mutta mitä? Ja kenelle. Ja miksi. 

 

 

Jos kirjoittaminen ei lähde käyntiin, niin melkein lupaan käyttää hauskaa  vinkkiä  kirjoittaa raamatun kanssa, en muista, ihan varmaksi, mistä tämän luin, mutta olisiko Saarikoski käyttänyt tätä metodia... Kun kirjoittaminen alkaa sujua, niin voi jättää sen raamatun pois.  Ehkä tämä ei ole niin vakavaa kuitenkaan. 

 

Kommentit ovat ok. (Ainakin ihailevat sellaiset, no joo)

POIKKEUKSELLISESTI nelivuotias, tässä lähellä viisivuotias, tulee julkisuuteen ja antaa kuvansa äidin blogia leppoistamaan. Älkää hyvät ihmiset töhrikö seiniä kuitenkaan. 

 

laskuri
Kävijälaskuri