|
1 kommentti
|
|
12.02.2012 - 23:18 / Kategoriat: runot
katselin tekstiä hiljalleen
kuuntelin veden solinaa
liikenteen huminaa
Kerran, mietin sitä itsekin
kohdatessani
kesän vihreän nurmen
talven valkoisen hangen kynttilämeressä
Ja sen hetken kun ääntä ei voi enää muistaa
Kerran sielläkin tuuli puhui omalla kielellä
Kuule kaikki me tehdään tämä
Kun se tytär oli kuin äitinsä
Eikä edes ollut aie menettää
Kaikki oli leikkiä kunnes vakavoiduttiin.
Sen kirjoituksen nimi oli äiti ja niin se kertoi henkäisten
Löysin arkistojen uumenista tällaisen pikkurikkisen kirjoituksen. Innoittajana on ollut eräs historiaan vaipunut blogi, jossa nuori kirjoittaja kertoi äidistään. Eksyin joskus sinne nuorta itseänikin muistelemaan.
|
Kirjoittaja
Tervetuloa lukemaan Synkkiä, ja vähemmän Synkkiä, juttusia. Aihepiiri on aika LAAJA, löytyy melko raadollistakin ja kärjistettyä tekstiä. JA NIIN TYLSÄÄ TOISAALTA, KUN EI OLE KUVIA EIKÄ MITÄÄN, MUTTA KUN AINA EI VOI OLLA VIIHDETTÄ. Sanoi joku opettajani aikanaan ja oikeassa oli. Kevennyksenä 3-5-vuotiaan juttuja
NOVELLITYYLISET ("RONSKIA kieltä", tositarinat-kategoria) ovat blogissa VIIMEISINÄ JA VANHIMPINA,runomalliset hallitsevat alkua.
Vanhimmissa jutuissa käsittelen hieman vanhempieni kuoleman herättämiä tunteita. ( Esim. "Kohtalokasta" ja "äidin muistolle")
Laitan tänne aika paljon erityylisiä kirjoituksiani, ja yritän muistaa aina sen viisaan ohjeen, että lukijalta EI saa pyytää anteeksi EIKÄ kirjoittaessaan saa ajatella, mitä lukija ajattelee. Tämä on helppoa onneksi. Sorvatar ei varsinaisesti kerro itsestään tai elämästään muuta kuin sisimpänsä (hymiö kirjallisena), te jotka tunnette, onnittelut siitä tai pahoittelut. Sorvatar haaveilee kirjoittamisesta ja itsekurista kirjoittaa. Mutta mitä? Ja kenelle. Ja miksi.
Jos kirjoittaminen ei lähde käyntiin, niin melkein lupaan käyttää hauskaa vinkkiä kirjoittaa raamatun kanssa, en muista, ihan varmaksi, mistä tämän luin, mutta olisiko Saarikoski käyttänyt tätä metodia... Kun kirjoittaminen alkaa sujua, niin voi jättää sen raamatun pois. Ehkä tämä ei ole niin vakavaa kuitenkaan.
Kommentit ovat ok. (Ainakin ihailevat sellaiset, no joo) POIKKEUKSELLISESTI nelivuotias, tässä lähellä viisivuotias, tulee julkisuuteen ja antaa kuvansa äidin blogia leppoistamaan. Älkää hyvät ihmiset töhrikö seiniä kuitenkaan.
laskuri
|