Tervetuloa  lukemaan Synkkiä, ja vähemmän Synkkiä, juttusia. Aihepiiri on aika LAAJA, löytyy melko raadollistakin ja kärjistettyä tekstiä. JA NIIN TYLSÄÄ TOISAALTA, KUN EI OLE KUVIA EIKÄ MITÄÄN, MUTTA KUN  AINA EI VOI OLLA VIIHDETTÄ.  Sanoi joku opettajani aikanaan ja oikeassa oli. 

Kevennyksenä 3-5-vuotiaan juttuja

NOVELLITYYLISET

 ("RONSKIA  kieltä", tositarinat-kategoria) ovat blogissa VIIMEISINÄ JA VANHIMPINA,runomalliset hallitsevat alkua.

Vanhimmissa jutuissa käsittelen hieman vanhempieni kuoleman herättämiä tunteita. ( Esim. "Kohtalokasta" ja "äidin muistolle") 

Laitan tänne aika paljon erityylisiä kirjoituksiani, ja yritän muistaa aina sen viisaan ohjeen, että lukijalta EI saa pyytää anteeksi EIKÄ kirjoittaessaan saa ajatella, mitä lukija ajattelee. Tämä on helppoa onneksi.

Sorvatar ei varsinaisesti kerro itsestään tai elämästään  muuta kuin sisimpänsä (hymiö kirjallisena),  te jotka tunnette, onnittelut siitä tai pahoittelut.  Sorvatar haaveilee kirjoittamisesta ja itsekurista kirjoittaa.  Mutta mitä? Ja kenelle. Ja miksi. 

Jos kirjoittaminen ei lähde käyntiin, niin melkein lupaan käyttää hauskaa  vinkkiä  kirjoittaa raamatun kanssa, en muista, ihan varmaksi, mistä tämän luin, mutta olisiko Saarikoski käyttänyt tätä metodia... Kun kirjoittaminen alkaa sujua, niin voi jättää sen raamatun pois.  Ehkä tämä ei ole niin vakavaa kuitenkaan. 

Kommentit ovat ok. (Ainakin ihailevat sellaiset, no joo)

POIKKEUKSELLISESTI nelivuotias, tässä lähellä viisivuotias, tulee julkisuuteen ja antaa kuvansa äidin blogia leppoistamaan. Älkää hyvät ihmiset töhrikö seiniä kuitenkaan.