Kojelauta |  Seuraa blogia |  Lisää blogeja |  Luo blogi! | 
Anna bloggaajalle lahja | Sivun alkuun | Seuraa blogia | Ilmoita blogista
 

MIHIN VANHA VUOSI MENEE? (ja ikkuna menneisyyteen)

30.12.2011 - 22:11 / Kategoriat: HEI HERRA SADE

 - Historiaan

 

 - Missä päin se ikkuna menneisyyteen on? (5v. bongaa salamana käsitteen luonto-ohjelmasta)

- kilpikonnassa, jos on ikkuna menneisyyteen, se on  kyllä Archelon. (5v. jatkaa, kun äiti sanoi, että tavallaan kilpikonnakin on ikkuna menneisyyteen, ja tästä  aihepiiristä innostuttiinkin vallan, yllättäen)

- Simossa (kissatyttö) on ikkuna menneisyyteen ja se on Smilodon. (5v. sekä joku vaikea elukka, jota äiti ei osaa kirjoittaa)

5v. ei erityisemmin välitä leikkaamisesta, joten lapsiperheen askartelutehtävänä tietenkin leikkasimme tänään lehdestä presidenttiehdokkaiden kuvat ja teippasimme ne paperille. Äidin nukketeatterin siivittämänä. Tämä olikin hauskaa 5v.mielestä ja oppi saman tien, kuka on Paavo ja kuka  Eeva tai Pekka. Keskustelimme, kiipesikö Sauli aikoinaan puuhun vai sähkötolppaan pelastuessaan ja kuinka Paavo komentaa uimahallissa hitaita (sori Paavo). Lueskelimme myös vanhaa Aapisen lukukirjaa (1938) ja vanhoja opettavaisia satuja. Muistan lukeneeni noita Aapisen lukukirjoja paljon lapsena...

 

 

- Joskus palomies sanoi silloiselle yksivuotiaalle "eikös olekin hassu hattu mulla"

- Se on kypärä, totesi  totuuden torvi 1v. 

Hyvää uutta vuotta hyvät ihmiset. 

-kuluuhan se hammaspeikkojen aika tuossa hiekka-astiassakin.  (5v. ajan kulumisesta, tiimalasi näyttää hammaspesun ajan, äiti yritti alunperin selittää, mikä on toissapäivä ja yleensä ajan kulumisesta)

BRAVO!

5v. huusi lasten altaasta sedälle, joka hyppäsi takaperin ja teki voltin. 

 

11v. käsitekarttaa äidinekielen aineessa: Hän kirjoitti seikkailukertomuksen, jonka lopussa "pahikset eivät enää koskaan hyökänneet perheen kimppuun, koska isällä oli "yhden miehen armeija" ja äiti oli "parantaja", heh olemmeko me kenties antaneet vaikutteita. Luontokuvaukseen piti taas kerätä huomioita metsästä kaikilla aisteilla ja niinpä se päättyy, kuinkan muuten kuin koiran kakan haistamiseen: HYI OLKOON SE HAISI HIRVEÄLLE.

Jagdev kirjoitti 31.12.2011 - 18:07
Kiitos, ja hyvää uutta vuotta tännekin :)
Mk kirjoitti 31.12.2011 - 18:51
Kiitos, niin myös sinulle perheinesi!
Vanha rouva kirjoitti 31.12.2011 - 21:46
Oiekin hyvää alkavaa vuotta! Meillä paukut pamahtalee ja mun pitäisi valvoa puoleen yöhön, jotta voin ihailla Vanhan herran paukkuja. Vanhaa lapsettaa, taas...
sorvatar kirjoitti 31.12.2011 - 21:51
Täällä joku menee piruuttaan nukkumaan... Taisin mennä viime vuonnakin. Puolustus on, että huomenna on aamuvuoro ja 5v. oksensi jokin aika sitten. Raketit on jo nähty jossain mielessä. On kuitenkin ihailtavaa, jos "lapsettaa" ketä tahansa...
Tekosyy kirjoitti 31.12.2011 - 23:27
Vielä parempaa vuotta sinulle!
meeri kirjoitti 05.01.2012 - 16:13
Hyvää tätä vuotta! Uusia sutkauksia ja totuuksia odotellen, Meeri.
Päivi kirjoitti 05.01.2012 - 22:42
Ihanaa vuoden alkua! Meidän joulukortit tulee myöhässä :D
kiirepakolainen kirjoitti 08.01.2012 - 08:59
Oikein valoisia ja antoisia tämän vuoden päiviä sinulle. Mukavaa kun piipahdit kylässä. Kiitos:)
Nimesi
Sähköpostiosoitteesi (ei näytetä yleisesti)
Kotisivusi osoite
Muista tietoni selaimen evästeessä seuraavia kommentointeja varten
Seuraa tähän kirjoitukseen tulevia kommentteja (mikä tämä on?)
Kommentti
Voit käyttää kommenteissasi seuraavia HTML-elementtejä: a, b, i, u, code
Kirjoittaja

 Tervetuloa  lukemaan Synkkiä, ja vähemmän Synkkiä, juttusia. Aihepiiri on aika LAAJA, löytyy melko raadollistakin ja kärjistettyä tekstiä. JA NIIN TYLSÄÄ TOISAALTA, KUN EI OLE KUVIA EIKÄ MITÄÄN, MUTTA KUN  AINA EI VOI OLLA VIIHDETTÄ.  Sanoi joku opettajani aikanaan ja oikeassa oli. 

Kevennyksenä 3-5-vuotiaan juttuja

 

NOVELLITYYLISET

 ("RONSKIA  kieltä", tositarinat-kategoria) ovat blogissa VIIMEISINÄ JA VANHIMPINA,runomalliset hallitsevat alkua.

 

Vanhimmissa jutuissa käsittelen hieman vanhempieni kuoleman herättämiä tunteita. ( Esim. "Kohtalokasta" ja "äidin muistolle") 

 

Laitan tänne aika paljon erityylisiä kirjoituksiani, ja yritän muistaa aina sen viisaan ohjeen, että lukijalta EI saa pyytää anteeksi EIKÄ kirjoittaessaan saa ajatella, mitä lukija ajattelee. Tämä on helppoa onneksi.

Sorvatar ei varsinaisesti kerro itsestään tai elämästään  muuta kuin sisimpänsä (hymiö kirjallisena),  te jotka tunnette, onnittelut siitä tai pahoittelut.  Sorvatar haaveilee kirjoittamisesta ja itsekurista kirjoittaa.  Mutta mitä? Ja kenelle. Ja miksi. 

 

 

Jos kirjoittaminen ei lähde käyntiin, niin melkein lupaan käyttää hauskaa  vinkkiä  kirjoittaa raamatun kanssa, en muista, ihan varmaksi, mistä tämän luin, mutta olisiko Saarikoski käyttänyt tätä metodia... Kun kirjoittaminen alkaa sujua, niin voi jättää sen raamatun pois.  Ehkä tämä ei ole niin vakavaa kuitenkaan. 

 

Kommentit ovat ok. (Ainakin ihailevat sellaiset, no joo)

POIKKEUKSELLISESTI nelivuotias, tässä lähellä viisivuotias, tulee julkisuuteen ja antaa kuvansa äidin blogia leppoistamaan. Älkää hyvät ihmiset töhrikö seiniä kuitenkaan. 

 

laskuri
Kävijälaskuri