Kojelauta |  Seuraa blogia |  Lisää blogeja |  Luo blogi! | 
Anna bloggaajalle lahja | Sivun alkuun | Seuraa blogia | Ilmoita blogista
 

MALJAKKO VAI KASVOT

02.11.2011 - 19:48 / Kategoriat: HEI HERRA SADE

 - kumpikin vastaus on oikein. (viisivuotias)

Yleistä keskustelua ensiavusta ja tukehtumisesta (äiti ja 11v.). Viisivuotias kuuntelee, pohtii:

- jos sä meinaisit tukehtua makkaranpalaan, niin mä heittäisin sua lentopallolla selkään. Niin, että se makkaranpala lähtis kurkusta. (viisivuotias)

            Turvallista  siis. 5v. ylitti   välinpitämättömyyden/paniikin, hän ainakin yrittäisi toimia.

 

-Tiedätkö, miten ennen tehtiin mustekyniä? (viisivuotias)

- no? (äiti)

- no, ammuttiin ensin lokki hirvikiväärillä ja sitten otettiin se sulka. Mustekalasta, sieltä valtamerestä otettiin muste.

ok. (äiti)

Äiti totesi, että on ruotsalaisuuden päivä:

- Hmmm. Tuolla naapurissa liehuu kuitenkin Suomen lippu.  (viisivuotias)

 

Vanha rouva kirjoitti 02.11.2011 - 23:59
Soitin kerran Neukkulassa ambulanssin, kun yksi asiakas meinasi tukehtua lihapalaan. Ambulanssi tuli paikalle, muttei ruvennut auttamaan asiakasta. Ambulanssi oli alkuasukkaille, ei ulkomaalaisille, tarkoitettu ambulanssi. Lentopalloa minulla ei ollut käytössäni, mutta kunnon kipakka rutistuskin teki tehtävänsä. Lihapala lensi ulos. Ambulanssitäti katsoi minua murhaavasti.
sorvatar kirjoitti 03.11.2011 - 09:39
Huh, ei sitä uskoisi, että tuollaista voi tapahtua ja ammattilaisen taholta vielä. Niin kuin siinä olisi aikaa ylenmäärin käytettävissä, kun joku on tukehtumassa.

Olet siis hengenpelastaja.
sorvatar kirjoitti 03.11.2011 - 09:44
Sairaanhoitajakaveri joskus neuvoi, että jos on yksin kotona, niin tällaisessa tilanteessa pitäisi heittäytyä täysillä tuolia vasten. Menetettävää ei ole ja vieras esine irtoaa. Olen joskus kuvitellut tilanteen, hyi hirveää ja mun tuurilla kaadun vaan maahan yskimään, luultavasti en osu edes tuoliin heittäytyessäni. Yrittäkäämme syödä pieniä palasia rauhallisesti... Olen nähnyt vuosia sitten, kun nainen oli tukehtua sipsiin, että kyllä näitä sattua voi.
Vanha rouva kirjoitti 03.11.2011 - 23:30
Tiesitkö muuten, että kierrättäminen vasta vaarallista on! Viime syksynä vein säilykepurkkeja metallinkierrätysastiaan ja kas, törröllään oleva ananaspurkin kansi viilsi oikean kämmeneni auki. Ensiavun tohtori neuloi siihen 11 tikkiä ja naureskeli, että olin päivän "paras" haava. Ruokaan näköjään liittyy tämäkin tarina, hahaa.
sorvatar kirjoitti 04.11.2011 - 17:06
Yksi tuttu on saanut myös pahan haavan avonaisesta metallipurkista. Eipä sitä uskalla kohta enää mitään:)
Vanha rouva kirjoitti 08.11.2011 - 23:17
Pettämätön logiikka viisivuotiaalla ruotsalaisuus / suomalaisuus / suomenruotsalaisuusjuhlan suhteen. Nauroin ääneen!

meeri kirjoitti 09.11.2011 - 15:28
Tahtoo heti keskusteluihin viisivuotiaiden kanssa! On niin paljon opittavaa.
sorvatar kirjoitti 10.11.2011 - 20:50
Viisivuotiaat ovat kyllä hyviä keskustelijoita kaiken kaikkiaan. Tämän oman kanssa joskus töiden jälkeen tulee huokaus. Mutta yleensä jaksaa virkistyä joten kuten keskustelemaan uimapolyypeista ja tammihäristä, jotka nyt ovat tapetilla. Ja miten ne dinosaurukset tarkkaan ottaen kuolivat, kun se meteori putosi... Eilen oli pakko kertoa, kuka vedenalainen jumala haluan olla. Ja mikä laji lohikäärmeistä(entä jos ei tiedä kuin yhden, sen perinteisen, joka vartioi prinsessaa). Taivuin olemaan Hydra ja isi oli kiinalainen lohikäärme.

Tosin tämä filosofi onneksi leikkii todella paljon, pieni pää saa taukoa.

"Tämä on talo, jonka Jussi rakensi" tarttui hänen mieleensä kerrasta. Perinteet kunniaan.
meeri kirjoitti 11.11.2011 - 16:02
Lisääää näitä juttuja! Tahtoo keskustella viisivuotiaan filosofin kanssa!
Tuta kirjoitti 15.11.2011 - 17:44
Viisaita lausahduksia viisivuotiaalta:)
Nimesi
Sähköpostiosoitteesi (ei näytetä yleisesti)
Kotisivusi osoite
Muista tietoni selaimen evästeessä seuraavia kommentointeja varten
Seuraa tähän kirjoitukseen tulevia kommentteja (mikä tämä on?)
Kommentti
Voit käyttää kommenteissasi seuraavia HTML-elementtejä: a, b, i, u, code
Kirjoittaja

 Tervetuloa  lukemaan Synkkiä, ja vähemmän Synkkiä, juttusia. Aihepiiri on aika LAAJA, löytyy melko raadollistakin ja kärjistettyä tekstiä. JA NIIN TYLSÄÄ TOISAALTA, KUN EI OLE KUVIA EIKÄ MITÄÄN, MUTTA KUN  AINA EI VOI OLLA VIIHDETTÄ.  Sanoi joku opettajani aikanaan ja oikeassa oli. 

Kevennyksenä 3-5-vuotiaan juttuja

 

NOVELLITYYLISET

 ("RONSKIA  kieltä", tositarinat-kategoria) ovat blogissa VIIMEISINÄ JA VANHIMPINA,runomalliset hallitsevat alkua.

 

Vanhimmissa jutuissa käsittelen hieman vanhempieni kuoleman herättämiä tunteita. ( Esim. "Kohtalokasta" ja "äidin muistolle") 

 

Laitan tänne aika paljon erityylisiä kirjoituksiani, ja yritän muistaa aina sen viisaan ohjeen, että lukijalta EI saa pyytää anteeksi EIKÄ kirjoittaessaan saa ajatella, mitä lukija ajattelee. Tämä on helppoa onneksi.

Sorvatar ei varsinaisesti kerro itsestään tai elämästään  muuta kuin sisimpänsä (hymiö kirjallisena),  te jotka tunnette, onnittelut siitä tai pahoittelut.  Sorvatar haaveilee kirjoittamisesta ja itsekurista kirjoittaa.  Mutta mitä? Ja kenelle. Ja miksi. 

 

 

Jos kirjoittaminen ei lähde käyntiin, niin melkein lupaan käyttää hauskaa  vinkkiä  kirjoittaa raamatun kanssa, en muista, ihan varmaksi, mistä tämän luin, mutta olisiko Saarikoski käyttänyt tätä metodia... Kun kirjoittaminen alkaa sujua, niin voi jättää sen raamatun pois.  Ehkä tämä ei ole niin vakavaa kuitenkaan. 

 

Kommentit ovat ok. (Ainakin ihailevat sellaiset, no joo)

POIKKEUKSELLISESTI nelivuotias, tässä lähellä viisivuotias, tulee julkisuuteen ja antaa kuvansa äidin blogia leppoistamaan. Älkää hyvät ihmiset töhrikö seiniä kuitenkaan. 

 

laskuri
Kävijälaskuri