Kojelauta |  Seuraa blogia |  Lisää blogeja |  Luo blogi! | 
Anna bloggaajalle lahja | Sivun alkuun | Seuraa blogia | Ilmoita blogista
 

NELIVUOTIAAN SYNTTÄRIT OVAT 5.10 ELI HÄN KOMMENTOI MEILLE VIISIVUOTIAAN VAKAVUUDELLA TÄSTÄ LÄHTIEN.

- Tiedätkä, mitä tarkoittaa, kun sukupuusta on pudonnut oksa? (viisivuotias)

- no mitä (äiti)

- sitä, että joku on kuollut. (viisivuotias)

- oletko kiitollinen sormikkaista, jotka sait? (äiti)

- olen kiitollinen sitten kun pakkaset tulevat (11v)

- moi Sanna!    (viisivuotias tekee kiusaa velipojalle)

 

 Sorvattarella on   aihepulaa, sorvatar rakastaa edelleen kirjoittamista ja kirjoittaa  pitkän tarinan mielellään. Kompastuskivi on Aihe. Niitä joskus löytyy tuosta vaan...  Nyt on köyhää, niin köyhää aiheiden suhteen, luovuus on vessassa ehkä.   Jos joku keksii hyviä aiheita, niin voi kommentoida (hymiö kirjallisena, koska sorvatar ei niistä edelleenkään tykkää, vaikka hienosti  ymmärtää).

Onneksi tuleva viisivuotias sentään kommentoi joka päivä niin paljon, että niistä voisi pitää oman bloginsa. 11v. on myös niin sarkastinen kaveri, että huh, kehen se on tullut. Halusimmeko tätä, ja Mitä 11v. sanoo parin vuoden päästä  Meistä...

 Simo kommentoi miau.  Ja me juoksemme, jotta sen olisi hyvä. Miau.  Juttuja siis tulee jatkossakin...  Laatu toteutuu tai etsii itseään. 

 

Lapsiperheen totta: Hirveä Pamaus ja kuuluu nopea  "ei mitään tapahtunut"- kommentti. Molemmat lapset ovat toteuttaneet tätä. Yleensä aikuinenkaan ei kaipaa kummastelijaa, kun kaikki menee pieleen, repeilee ja rikkoilee, vaikka yritys on hyvä... 

 

- Sulla on kyllä tosi outo huumorintaju. (11v. äidille)

- Auttaaks toi jotain, kun sä puhut englantia? (11v. äidille, joka "kiljuu" nelivuotiaalle I don`t know.)

- miten pilvet syntyy? Miksi pihka kovettuu vedessä? Mitä aineita ihmisessä on?  Miten salama syntyy? Mitä sähkö on? Jos vesi ja laava sekoittuu, syntyy smaragdi, montako astettä lämmin laava on... Jne. 

Mk kirjoitti 05.10.2011 - 03:01
Onnea 5-vuotiaalle!
Muistaakseni se on yksi hienoimmista ikävaiheista.
Pieni ja iso yhtä aikaa.
Careliana kirjoitti 05.10.2011 - 09:11
Joo, vakioääniraita on myös [hirveä kopsahdus/rysäys] ja välitön "ei sattunu!" Tarkoittaa yleensä, että nyt sattui(ja mahdollisesti myös rikkoontui jotain) sen verta perusteellisesti, ettei kehtaa edes sääliä kerjätä.
Vanha rouva kirjoitti 05.10.2011 - 09:21
Minusta ainakin on oikein mukava lukea näitä 11- ja 5-juttuja, kun itselle ei Luoja ole lapsia suonut. Kummilapset ovat jo niin isoja, etten niiden lapsisanomisia enää muista ja aikuissanomiset alkavat olla yhtä korkealentoisia kuin omanikin. Hohhoijaa.

Eli kirjoita lapsista. Ja se susijuttu oli kanssa hyytävä! Kirjoita menneistä, eletyistä ja koetuista (ei välttämättä omista) elämänpilkahduksista. Mielleyhtymäsi ja sananvalintasi hymyilyttävät niin maan perusteellisesti tälläistä hidasta hämäläistä.
sorvatar kirjoitti 05.10.2011 - 19:30
Kiitos, ja lapsijuttuja varmasti tulee senkin takia, että osaisin kertoa heille isona jotain lapsuudestaan. Susijuttu oli omasta mielestänikin hyytävä. Alkublogin juttuja, kun lueskelee, sieltä löytyy hyvinkin terävää kieltä, nyt on vähän pehmennytty. Minulla oli ensin laif-blogi, joka hävisi aikanaan yhtenä päivänä, joitain juttuja katosi kokonaan ja joitain on arkistossa. Siksi niitä silloin tällöin laittelen harkinnalla.

Eilen nelivuotias juoksenteli nakuna olkkarissa ja kysäisin, haluaako käydä pyöräilemässä. Totesin, että se on varmaankin parasta, mitä voi tehdä housut jalassa tässä tapauksessa, eilinen nelivuotias kun rakastaa nakuilua. 11v. repesi totaalisesti ja ryntäsi alakertaan: äiti mitä sä sanoit! Täytynee koettaa hillitä kaksimielisyyttään lapsiperheessä:)

Nimesi
Sähköpostiosoitteesi (ei näytetä yleisesti)
Kotisivusi osoite
Muista tietoni selaimen evästeessä seuraavia kommentointeja varten
Seuraa tähän kirjoitukseen tulevia kommentteja (mikä tämä on?)
Kommentti
Voit käyttää kommenteissasi seuraavia HTML-elementtejä: a, b, i, u, code
Kirjoittaja

 Tervetuloa  lukemaan Synkkiä, ja vähemmän Synkkiä, juttusia. Aihepiiri on aika LAAJA, löytyy melko raadollistakin ja kärjistettyä tekstiä. JA NIIN TYLSÄÄ TOISAALTA, KUN EI OLE KUVIA EIKÄ MITÄÄN, MUTTA KUN  AINA EI VOI OLLA VIIHDETTÄ.  Sanoi joku opettajani aikanaan ja oikeassa oli. 

Kevennyksenä 3-5-vuotiaan juttuja

 

NOVELLITYYLISET

 ("RONSKIA  kieltä", tositarinat-kategoria) ovat blogissa VIIMEISINÄ JA VANHIMPINA,runomalliset hallitsevat alkua.

 

Vanhimmissa jutuissa käsittelen hieman vanhempieni kuoleman herättämiä tunteita. ( Esim. "Kohtalokasta" ja "äidin muistolle") 

 

Laitan tänne aika paljon erityylisiä kirjoituksiani, ja yritän muistaa aina sen viisaan ohjeen, että lukijalta EI saa pyytää anteeksi EIKÄ kirjoittaessaan saa ajatella, mitä lukija ajattelee. Tämä on helppoa onneksi.

Sorvatar ei varsinaisesti kerro itsestään tai elämästään  muuta kuin sisimpänsä (hymiö kirjallisena),  te jotka tunnette, onnittelut siitä tai pahoittelut.  Sorvatar haaveilee kirjoittamisesta ja itsekurista kirjoittaa.  Mutta mitä? Ja kenelle. Ja miksi. 

 

 

Jos kirjoittaminen ei lähde käyntiin, niin melkein lupaan käyttää hauskaa  vinkkiä  kirjoittaa raamatun kanssa, en muista, ihan varmaksi, mistä tämän luin, mutta olisiko Saarikoski käyttänyt tätä metodia... Kun kirjoittaminen alkaa sujua, niin voi jättää sen raamatun pois.  Ehkä tämä ei ole niin vakavaa kuitenkaan. 

 

Kommentit ovat ok. (Ainakin ihailevat sellaiset, no joo)

POIKKEUKSELLISESTI nelivuotias, tässä lähellä viisivuotias, tulee julkisuuteen ja antaa kuvansa äidin blogia leppoistamaan. Älkää hyvät ihmiset töhrikö seiniä kuitenkaan. 

 

laskuri
Kävijälaskuri