OLET HUONO JA EPÄTAANINEN IHMINEN26.09.2011 - 20:10 / Kategoriat: HEI HERRA SADE
- nelivuotias isoveljelle, joka ei tuonut mehua. Epätaaninen=epäempaattinen
- Kiinassa on ihan järettömästi jumalia. (nelivuotias)
sorvatar kirjoitti 28.09.2011 - 14:13
Isoveli kestää hyvin näitä itseensä kohdistuvia arvosteluja, "epätaaninen" ei auennut hänelle. Tokaisin itse aikaisemmin, että onpas veli epäempaattinen kaveri, jonka nelivuotias sitten muokkasi omaan sanavarastoonsa.
Ehkä sitä itsekin voisi olla epätaaninen. Siinä on jotain herkkää ja symppistä. Nelivuotias rakenteli magneeteillaan ja suunnitteli ydinpommin rakentamista ja kyseli miten halkaistaan atomi. Nelivuotias on pienestä pitäen kertonut yllättävänkin hyviä juttuja, mutta voi kunpa hän olisi innokkaampi kynän käytössä. Se nimittäin on Tervaa. Puhumattakaan värittämisestä, se se vasta Tervaa onkin. Ehkä hän suuntautuu verbaaliseen hommaan isona.
Vanha rouva kirjoitti 28.09.2011 - 16:39
Nelivuotias on kuin Vanha herrani nyt: rakentelee, värkkää ja kommentoi ahkerasti, mutta lukemisen kanssa on niin ja näin. Kun kysyn, mitä siellä sanomalehdessä sanottiin, saan vastaukseksi epämääräisen murahduksen ja vastauksen "Mä kattelin vaan kuvia". Työnsäkin valitsi kait sillä perusteella, että sai "vain katsella kuvia" (suom. huom. työnjohtaja raksalla). No, hyvinhän tuo on pärjännyt, kun kuudettakymmenettä mennä jollottaa ja otti itselleen akan, joka lukee hänenkin puolestaan: "kunniallinen ihminen ei saa nukkua rauhassa, kun lukulamppu palaa kaiket yöt".
Eli jos nelivuotiaan tulevaisuudensuunnitelmat huolettavat, niin voihan hänkin katsella kuvia tai sitten olla verbaalivirtuoosi.
sorvatar kirjoitti 28.09.2011 - 17:06
Jep. Eiköhän nelivuotias löydä alansa ja pari opettajaa menettää vielä häneen hermonsa... Meillä on myös 11-vuotias, jolle puoliso on luvannut pleikkaripelin ensimmäisestä jälki-istunnosta. No, tässä on taustana se, että 11v. on erittäin hyvä koulussa ja saanut aina kiitosta hyvästä käytöksestä koulussa, puoliso on aikoinaan taas ollut hyvinkin kärkäs kommentoimaan vääryyksistä ja siitä hyvästä istunut. Kävin juuri keskustelua 11v kanssa, onko lievempi teko unohtaa vihko kouluun, mutta tehdä läksy paperille (kuten eilen kävi) vai olla tekemättä mitään ja unohtaa vihko kouluun. Opettaja oli sanonut, että huomautus tulee joka tapauksessa, vaikka läksy olisi tehty. En halua tietää, saako 11v. pelinsä oikeasti, pitäkööt salaisuutensa, jos niin käy.
Itse ajattelen, että läksyn tekemisessä paperille on osoitettu yrittämistä, koetettu korjata vahinkoa ja hakea luova ratkaisu (eikä sentään vessapaperille tehty, heh heh heh.) Voi näitä suuria moraalipohdintoja. Ja opet on toki ihania. Täytynee ehdottaa lempeä huomautus-kategoriaa pelkän huomautuksen sijaan.
sorvatar kirjoitti 28.09.2011 - 20:57
Omaan blogiin on kiva kommentoida... 11v. huomautteli minulle ennakoivasta ajotavasta kauppareissulla, tunnustan olen itse opettanut termin, mutta ne joilla ei ole ajokorttia, vaietkoot. Tai kävelkööt.
Mk kirjoitti 29.09.2011 - 04:05
Muna on kanaa viisaampi - ainakin omat sanansa ja sanontansa saa jossain vaiheessa karvaina takaisin.
Nelivuotiaan kanssa tuskin kannattaa vielä huolestua, noin ehtiväinen ja hienosti kulkeva mieli kantaa vielä pitkälle.
|
Kirjoittaja
Tervetuloa lukemaan Synkkiä, ja vähemmän Synkkiä, juttusia. Aihepiiri on aika LAAJA, löytyy melko raadollistakin ja kärjistettyä tekstiä. JA NIIN TYLSÄÄ TOISAALTA, KUN EI OLE KUVIA EIKÄ MITÄÄN, MUTTA KUN AINA EI VOI OLLA VIIHDETTÄ. Sanoi joku opettajani aikanaan ja oikeassa oli. Kevennyksenä 3-5-vuotiaan juttuja
NOVELLITYYLISET ("RONSKIA kieltä", tositarinat-kategoria) ovat blogissa VIIMEISINÄ JA VANHIMPINA,runomalliset hallitsevat alkua.
Vanhimmissa jutuissa käsittelen hieman vanhempieni kuoleman herättämiä tunteita. ( Esim. "Kohtalokasta" ja "äidin muistolle")
Laitan tänne aika paljon erityylisiä kirjoituksiani, ja yritän muistaa aina sen viisaan ohjeen, että lukijalta EI saa pyytää anteeksi EIKÄ kirjoittaessaan saa ajatella, mitä lukija ajattelee. Tämä on helppoa onneksi. Sorvatar ei varsinaisesti kerro itsestään tai elämästään muuta kuin sisimpänsä (hymiö kirjallisena), te jotka tunnette, onnittelut siitä tai pahoittelut. Sorvatar haaveilee kirjoittamisesta ja itsekurista kirjoittaa. Mutta mitä? Ja kenelle. Ja miksi.
Jos kirjoittaminen ei lähde käyntiin, niin melkein lupaan käyttää hauskaa vinkkiä kirjoittaa raamatun kanssa, en muista, ihan varmaksi, mistä tämän luin, mutta olisiko Saarikoski käyttänyt tätä metodia... Kun kirjoittaminen alkaa sujua, niin voi jättää sen raamatun pois. Ehkä tämä ei ole niin vakavaa kuitenkaan.
Kommentit ovat ok. (Ainakin ihailevat sellaiset, no joo) POIKKEUKSELLISESTI nelivuotias, tässä lähellä viisivuotias, tulee julkisuuteen ja antaa kuvansa äidin blogia leppoistamaan. Älkää hyvät ihmiset töhrikö seiniä kuitenkaan.
 
laskuri
|
